Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Puu-Tourulan henki kertoo alkuperäisestä omakoti-ihanteesta

Juurrutuksen sadannen päivityksen kunniaksi kerron tarinan omakoti-ihanteen alkuajoista. Äitini ja isoäitini puhuivat usein Tourulasta. He olivat molemmat eläneet lapsuutensa tällä Jyväskylän laidalla sijainneella omakotialueella sen kukoistuskautena; isoäitini 1920-luvulla, äitini 1940-luvulla. Heidän kertomuksissaan Tourula kuulosti kuin kadotetulta paratiisilta, jossa perhe ja yhteisöllisyys olivat elämään keskipiste.

Tourula rakentui kaupungin laidalle sijainneiden tehtaiden ja alueen läpi virranneen Tourujoen ympärille 1910- ja 1920-luvuilla, aikana jolloin omakotiasuminen oli uusi käsite ja asumisihanne. Nykypäivänä Tourulasta ei ole mitään jäljellä. Koko alue on täysin hävitetty, jopa joen uomaa on muutettu.

Meidän kotiimme on kuitenkin kulkeutunut tavaroita suvun vanhasta kodista Tourulasta. Äitini jäämistöstä löysin myös kansatieteellisen tutkimuksen: ”Jyväskylän Tourula. Pienyhteisötutkimus”, kirjoittaja Veikko Anttila.

Millainen siis oli 1900-luvun alun omakoti-ihanne tai sen toteutuminen? Onko se ajankohtaista yhä tänä päivänä tai onko sen ajan elämäntavassa mitään tuttua tai jopa tavoiteltavaa? Olen valikoinut tähän lainauksia Anttilan kirjasta, jotka valottavat aihetta monin tavoin:

 

Omakotiasuminen toi kaupungin yhteyteen maaseudulla asumisen tapoja: itse tekemistä, rakentamista, korjaamista ja puutarhaviljelyn kautta osittaista omavaraisuutta:

Tourulan asuttivat maaseudulta tulleet ihmiset, jotka olivat tottuneet maaseutumaiseen elämäntapaan ja omatoimisuuteen. He joutuivat tehtaissa ja rautateillä urbaaniseen palkkasuhteeseen, mutta yhdistivät siihen ruraalisen tavan elää ja asua.”

”…omakotitalo ei tullut vakituisessa työssä olevalle kovin kalliiksi, koska se rakennettiin halvalle maalle ja rakennustaito oli niin yleinen, että suuri osa työstä osattiin tehdä itse.”

”Puutarhanviljely ja karjanhoito luontuivat omakotiasutuksen maaseutumaisuuteen ja niiden tuoma lisä ruokatalouteen oli yksi syy hakeutumiseen tähän asumismuotoon.”

 

 

Omakotiasumisessa pääsi lähemmäs luontoa ja sai vehreän ympäristön:

”Nykypolven muistoissa Tourula säilyy puistomaisena asuinalueena… lehtevyyden vaikutelma synti myös pihojen lukuisista pensasistutuksista. Maisemallista pehmeyttä lisäsivät epäsäännölliset ja erikokoiset tontit”

”Luontaistaloutta harjoittaneen palkkatyöväen elämänrytmiä hallitsi myös luonnonrytmi, so. vuodenaikojen vaihtelu, sää ja kasvillisuuden kehittyminen. Pelkkää palkka-ammattia harjoittavaa ihmistä säännösteli enemmän sisäistetty aikarytmi, normaaliaika, jolle luonnontapahtumat eivät ole niin tärkeitä”

 

Puutarha nähtiin mahdollisuutena kasvattaa omaa ruokaa ja se muodosti merkittävän osan omakotiasujan taloutta:

”Perusviljelykasvi oli peruna, jota pyrittiin saamaan omalta maalta koko perheen tarve. Joskus sitä riitti myyntiinkin, mutta useammin oman pellon varastoa oli käytävä täydentämässä torilla. Perunan lisäksi yleisiä juurikasveja olivat punajuuri, porkkana ja lanttu, kenties myös kurkku. Viinimarjapensaita kasvoi jo runsaasti eivätkä karviaisetkaan olleet tuntemattomia. Myös omenapuu oli juurtumassa Tourulan maisemaan.”

”Ruuan raaka-aineita saatiin varastoitavaksi omalta tontilta, mutta niitä hankittiin varojen mukaan myös torilta ja sukulaisilta. Varsinkin talonomistajilla oli mahdollisuus varastotalouteen, sillä monissa taloissa oli ulkokellari , miltei kaikissa lattianaluskellari ja kaikissa eteisen kylmäkomero.”

”Kuten on mainittu, puutarhanhoito saattoi tuoda huomattavankin lisän perheen toimeentuloon. Ja koska se piti perheen koossa omalla kotitontillaan ja varusti sitä omilla tuotteillaan, sillä voi ajatella olleen myös perheen integraatiota lujittava vaikutus. Tourula asettui tässä tavallaan puhtaan kaupunkilaistalouden ja maanviljelystalouden väliin.”

 

Talon ja pihan parissa työskentely teki omakotiasumisesta erityisen perhekeskeistä. Naapurit olivat tuttuja, mutta vierailuun ei jäänyt paljoa aikaa:

”Omakotiasutus, jossa jokainen kiinteistönomistaja hoitaa omaa taloaan ja viljelee tonttiaan, on yksilöllistä asumista… Yleisesti ottaen naapuruus sinänsä ei ollut Tourulassa ihmisiä yhdistävä tekijä, vaan naapuruussuhteet määräytyivät henkilösuhteiden mukaan.”

” Tourulassa ei vierailtu paljoa… kesäaikaan puutarhatyöt eivät jättäneetkään aikaa seurusteluun.”

”Vaikka siis likikään kaikkien ihmisten kanssa ei seurusteltu, niin he olivat kuitenkin ulkonäöltään tuttuja ja heistä tiedettiin jotakin.”


Omakotiasumista elämäntapana on pidetty arvokkaana:

”Eräs Tourulassa asumisen yhteisöllinen arvo, johon monet haastatellut ovat painokkaast viitanneet ja josta käytän nimitystä elämäntavan arvo, on maaseutumainen asuminen urbaanien palvelusten kupeessa.”

”Omalla maalla työskentely on ollut tourulalaisen kiinteistönomistajan perhettä integroiva side, joten taloudellinen arvo siirtyy myös yhteiskunnallisten arvojen puolelle. Elämäntavan arvo ja taloudellinen arvo ovat syynä kantatourulalaisten myöhempään nostalgiseen suhtautumiseen entisaikaan: muistetaan arvojen toteutuminen mutta ei niinkään niitä käytännön hankaluuksia, jotka ovat aiheutuneet esim. teiden puuttellisesta hoidosta tai asuntojen alhaisesta varustelutasosta.”

Tourulaan liitetty ”elämäntavan arvo” menetti kuitenkin merkityksensä sotienjälkeisenä modernisoinnin aikakautena. 1950- ja 60-luvuille tultaessa Jyväskylän kaupunkiin liitetyn puu-Tourulan kiinteistöjä ei nähty enää kovinkaan arvokkaina. 1968 hyväksyttiin yleiskaava, jossa vanhasta Tourulan rakennuskannasta ei jäisi mitään jäljelle. Myöskään tonttien omistajat eivät muutosta silloin vastustaneet, vaan näkivät ainoastaan kiinteistöjen myyntiarvon kerrostalo- tai teollisuustonteiksi. Vasta myöhemmin arvot ovat muistuneet uudelleen mieleen ja Tourulaa on alettu muistella kadotettuna idyllinä.

Tourulan kaltaisia omakotialueita on onneksi säilynyt muualla. Monien kohtalon mutkien kautta iso osa tourulalaisen kodin irtaimistosta on päätynyt sellaisella alueella olevaan kotiin Turussa. Kotiin, jossa kuitenkin yhä 2010-luvulla arvostetaan maalaismaisen elämäntavan arvoa, perhekeskeisyyttä, omatoimisuutta ja puutarhan hyötykäyttöä. Tourulan henki elää.

Lainaukset: Veikko Anttila: Jyväskylän Tourula. Pienyhteisötutkimus. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1982.

Kuvat sukualbumista, Tourulasta 1930- ja 1940-luvuilta.

10 vastausta artikkeliin “Puu-Tourulan henki kertoo alkuperäisestä omakoti-ihanteesta”

  1. Alpo lahtinen

    Onpa hieno kirjoitus ja kuvat. Itsekin olen asunut Tourulassa. Matarankadulla. Kaksi kerroksisessa puutalossa. Lapsuuteni asuin Tourujoen kaupungin puoleisella Tourukadulla. Kun mentiin muutettiin joen yli Tourulaan. Tourula oli tuttu koko nuoruuteni ajan. Ajatelkaa siellä oli aikoinaan jopa kolme ravintolaa samanaikaisesti. Tunnelma oli kuin Pispalassa.


  2. H.Pekkarinen

    Suurin osa lapsuutta ja nuoruutta meni Tourulassa Matarankadulla. Äärimmäisen harmillista, ettei Tourulaa säilytetty Jyväskylän Pispalana.


    • Riitta Kalliala

      Matarankadulla, Aaltosen talossa Tourulassa lapsuus oli värikästä ja miljöö mitä viehättävin.
      Jännittäviä leikkipaikkoja riitti…
      Riitta Viljon tytär


  3. pirjo purmonen os. piippa

    Me asuimme Ailakinkadulla jossa oli paljon perheitä. Muistan Laakson tädin ja Paukaman papan ym.


  4. Timo Tukiainen

    Synnyin kotona Tourulassa 40-luvulla asuin siellä 33-vuotta eri osoitteissa haistoin, maistoin,tunsin ja näin Tourulan nousun ja tuhon selvisin hengissä nyt vaan jaan muistoja sieltä mukavia sellaisia.


    • kerttu niskala

      Voi harmi, että vanha Tourulan miljöö on mennyttä. Haikeana katselen em. kuvia ja luen muisteloita. Voisiko joku innostua vanhan kansan tapaamisesta, muisteloiden merkeissä? kaikkia ihania kuvia , joilla niitä on, olisi hienoa jos jakaisitte meille muille. Risuja niille päättäjille, jotka aikanaan tuhosivat idyllisen alueen!


  5. Ritva Huttunen

    Minun lapsuuden kotini oli Tourulantie 9.Talon omisti isoisäni Filip Lesonen.Papan kuoltua peri-
    kunta omisti talon,myöhemmin isäni osti talon sisaruksiltaan.Lapsuuden muistot ovat hyvät.
    Leikkikavereista ei ollut puutetta.Tänäpäivänäkin olen yhteydessä parhaimpaan leikkikaveriin
    Kirstiin.Muistelemme lapsuuden Tourulaa,joka oli turvallinen kasvu ympäristö.Vahinko että Tou-
    rulasta ei säästetty mitään.Meidänkin talossa oli useampikin perhe.Jokaisella oli oma kasvimaa.
    Kasvatettiin erillaisia juureksia,hernettä,perunaa,tupakkaa,kukkia ym.Sodan jälkeen liitereissä
    oli kaneja,possuja,lampaita.Puhelinkoppi oli ylä Tourulassa,jossa käytiin soittamassa,vain tär-
    keimpiä asioita.Polkupyörä oli kulkuneuvona.Sellaista oli elämä sodan jälkeen.Pärjättiin.

    Ritva Lesosen talosta


Kommentoi