Virpin verstas

BLOGIT | Virpin verstas

Tuoliresu roskiksesta vierashuoneeseen

Oletko huomannut, mikä tuolla roskiksen vieressä on, pomo vinkkasi. Ei, en ollut huomannut, ja menin katsomaan. Siellä se nökötti, hylätty, rikkinäinen tuoli.
Niinpä ajelin työpäivän päätteeksi kotiin tuoli mukana ja tuumailin, että kuinka näppärä homma tuollaisen tuoliresun korjaaminen on.
Voi, kuinka väärässä olinkaan – taas kerran.

Tuoli oli lohduton näky tässä vaiheessa.
Tuoli oli lohduton näky tässä vaiheessa.

Suunnitelin kotona ääneen, millä systeemillä teen tuoliin uuden selkänojan. Mies kuunteli, ja kaavailujeni edetässä häntä alkoi hymyilyttää.
Ei, minä en todellakaan voi ottaa mistään vanhasta tuolista selkänojan yläosaa, koska vastaavaa kaarta ei ole missään meidän tuolissa. Enkä voi myöskään sahata kaarta ohuesta laudasta, vaan hommaan tarvitaan pari lankkua. Kääk.
Yritin kernaasti unohtaa koko tuolin, mutta kun siitä töissä kerran jos toisen kysyttiin, lopulta oli vain käärittävä hihat ja ryhdyttävä hommiin. Onneksi armas siippani ojensi auttavan kätensä.

Ei uskoisi, mutta tästä hökötyksestä muodostuu vielä siro selkänojan yläosa.
Ei uskoisi, mutta tästä hökötyksestä muodostuu vielä siro selkänojan yläosa.

 

Lämmin syysilta antoi oivan tilaisuuden tehdä hiontahommat verstaan pihalla.
Lämmin syysilta antoi oivan tilaisuuden tehdä hiontahommat verstaan pihalla.

 

Hiontasienellä sai käytyä läpi kinkkisemmät paikat.
Hiontasienellä sai käytyä läpi kinkkisemmät paikat.

Selkänojasta puuttui pari pinnaa, jotka sai helposti tehtyä kaupasta ostetusta puurimasta. Kun ne olivat väliaikaisesti paikallaan, alkoi selkänojan yläosan suunnittelu. Lankkuun piirrettiin viiva jos toinenkin, kunnes se osui oikeaan.

Tuntui, että vannesahakin pidätteli henkeä näin ison puun sahaamisessa.
Tuntui, että vannesahakin pidätteli henkeä näin ison puun sahaamisessa.

Lankkun oli jätettävä pelivaraa, sillä olisi ollut karmea takaisku, jos se olisi loppunut kesken kaaren tekemisen. (Myönnän, että projektin tässä vaiheessa olin se joo joo-tyyppi eli auttelin taitavampaa timpuria sen, minkä taidoiltani kykenin.)

Pylväsporakoneella sai tehtyä reiät selkänojan pinnoille.
Pylväsporakoneella sai tehtyä reiät selkänojan pinnoille.

 

Taltta ja ripaus kärsivällisyyttä, ja koristeelliselle puuosalle syntyi oma paikka.
Taltta ja ripaus kärsivällisyyttä, ja koristeelliselle puuosalle syntyi oma paikka.

Selkänoja alkoi pikkuhiljaa hahmottua, ja reunat pyöristyivät yläjyrsimen avulla.
No, jälki ei ollut ihan priimaa, joten hiomakone käyntiin.

Pintaa tasaiseksi ja kulmia pyöreämmäksi.
Pintaa tasaiseksi ja kulmia pyöreämmäksi.

 

Jee, pinnat paikallaan!
Jee, pinnat paikallaan!

 

Näiden kuvien välissä hujahti verstaalla useita tunteja.
Näiden kuvien välissä hujahti verstaalla useita tunteja.

Tuolissa oli muutamia halkeamia, jotka saivat ylleen pakkelikerroksen. Puolihimmeää kalustemaalia sudin tuoliin kolme kerrosta.
Kun maali oli nippanappa kuivunut, nostin tuolin taas autoon, ja lähdin ajelemaan tyttären ja vävyn luo.

Tuoli sai vierashuoneesta uuden kodin, ja se sopi sinne mainiosti. Minä puolestaan sain työläästä projektista paljon uutta oppia. Kun työkaveri heitti, että hänelläkin olisi kolme hienoa tuolia korjattavana, en ottanut sitä kuuleviin korviin.
Mutta korjatun tuolin tarinan kuulisin mielelläni. Ehkäpä tuolin entinen omistaja tulee sen minulle joskus kertomaan.

Istahdin tuolille ensimmäistä kertaa.
Istahdin tuolille ensimmäistä kertaa.

 

Kuvat: Virpi ja Reijo Koskinen, Noora Kilkka

 

 

Kommentoi