Virpin verstas

BLOGIT | Virpin verstas

Pikkujakkaran suuri tunnearvo

Kun palautan pikkujakkaran ystävälleni, ei hihkumisesta meinaa tulla loppua.
— Oi, minun rakas pikkupikkujakkara! Siitä tuli maailman kaunein, ystävä huokailee ja antaa sille vielä pikkupusun. Tuolin tunnearvo ei jää epäselväksi.

Liki kuusikymppisen muodonmuutos alkaa. Ruskea maali lähti kohtalaisen helposti pois, mutta punaisen kanssa piti tehdä enemmän töitä.
Liki kuusikymppisen muodonmuutos alkaa. Ruskea maali lähti kohtalaisen helposti pois, mutta punaisen kanssa piti tehdä enemmän töitä.

Istahdamme olohuoneeseen, ja käyn työvaiheet vielä kertaalleen läpi.
Hioin vanhan maalin kahden hiomakoneen voimin pois, ja jakkaran jalkoihin käytin myös maalinpoistoainetta. Kun se oli kymmenisen minuuttia kuplinut, raaputin lastalla ruskean maalin pois. Punainen maali oli lujassa, joten sille piti näyttää myös hiomakonetta. Puuhan työläin vaihe oli nimenomaan jakkaran jalat, joita napakan liimauksen vuoksi ei saanut irrotettua.

Pienellä hiomakoneella oli kätevä käsitellä jakkaran alapuoli.
Pienellä hiomakoneella oli kätevä käsitellä jakkaran alapuoli.

 

Sain jakkarassa olleen halkeaman häivytettyä kittauksella.
Sain jakkarassa olleen halkeaman korjattua kittauksella. Hiontahommassa ilma on täynnä puupölyä, joten ”kuonokoppa” on tarpeen.

Jakkaran päällä on pidetty kukkaruukkua (virhe!) josta valunut vesi oli tehnyt ikävän halkeaman puupintaan. Siihen auttoi kerros kittiä ja hionta. Jakkaran väri vaihtui ruskeasta raikkaan valkoiseen. Sudin puolihimmeää kalustemaalia kaikkiaan kolme kerrosta, joiden annoin aina kuivua kunnolla.

Kolme kerrosta puolihimmeää kalustemaalia, ja pikkujakkara on kuin uusi.
Tätä oli ilo maalata!

Ystävä kertoo saaneensa pikkujakkaran isältään jouluaattona vuonna 1955. Hän oli itse silloin vasta reilun vuoden ikäinen taapero. Jakkarasta oli tehty kaupat huonekaluliikkeessä Rovaniemen kauppalassa.
Jakkara oli hänellä ahkerassa käytössä lapsuuden leikeissä, ja sittemmin se kulki muuttokuorman mukana pohjoisesta Varsinais-Suomeen.

Nyt pikkujakkara päätyy olohuoneeseen, valkoisen kirjahyllyn kupeeseen. Se sulahtaa hienosti olkkarin sisustukseen.

Sanotaan, että pieni on suurta. Tässä tapauksessa se napsahtaa naulan kantaan!

Pieni on suurta.
Kaksi söpöliiniä.
Pikkutyttö oli onnellinen omasta pikkujakkarasta.
Pikkutyttö oli onnellinen omasta pikkujakkarasta. Kuva: Marjukka Maunulan kotialbumi.

Kommentoi