Virpin verstas

BLOGIT | Virpin verstas

Avoimen oven päivä

Mies piti minulle syventävän kurssin jiiriin sahauksesta. Kymmenen pistettä hänelle siitä.
Jos taas lasketaan virhepisteet, minun pistekoppa on reilusti täynnä. Syynä ei suinkaan ole se, että 45 asteen kulmaan sahaamisessa olisi jotakin erityisen vaikeaa. Ei todellakaan. Siinä täytyy vaan muistaa yksi asia: keskity.

Jiirisahan kulma 45 asteeseen ja kaasua. Tästä tulee pöntön harja.
Jiirisahan kulma 45 asteeseen ja kaasua. Tästä tulee pöntön harja.

Linnunpönttö – tai tällä kertaa pullonpönttö – on oiva kohde jiiriin sahauksen opettelussa. Katon harja on saatava napakkaan kulmaan, seinien yläosat oikeaan malliin, ja etuoven harja kattoon sopivaksi.
Lisähaasteen hommaan tuo ikivanha lauta, joka ei todellakaan ole suora, ja on paikoitellen jopa kupera. Onneksi sirkkeli on keksitty.

Jotta pöntön nurkista tulee suorat, vanhaa lautaa täytyy oikaista sirkkelilä.
Sirkkelillä sivut suoriksi.

Merkkaan etuoveen keskikohdan, säädän sirkkelin terän asennon jiiriin ja annan mennä. Kun tarkistan homman suorakulmalla, harjassa on puolen sentin heitto. Uusiksi meni.
Laitan orrelle merkin ja käynnistän pylväsporakoneen. Radiosta kajahtaa hyvä biisi, jota laulamme porakoneen kanssa kilpaa.
Siis mitä ihmettä? Reikä ei olekaan keskellä. Mies kävelee ohi ja hymähtää, että ei kai, kun lyijykynällä tekemäni merkki on ihan toisessa paikassa. Oho.

Ups! Keskittyminen taas herpaantui ja porasin merkistä huolimatta reiän väärään paikkaan. No, ei kolo komiassa haittaa.
Ups! Keskittyminen taas herpaantui ja porasin merkistä huolimatta reiän väärään paikkaan. No, ei kolo komiassa haittaa.

Pätkäisen sirkkelillä laudasta kaksi sivuseinää ja vedän yläreunat sen jälkeen jiiriin. Pieleen meni. Lauta olisi pitänyt olla toisin päin. Lasken kymmeneen ja aloitan alusta.
Sitten on vuorossa kattolautojen ruuvaus.

Jiirit menivät kattoa sahatessa poskelleen, mutta lopulta pääsin kasaushommiin.
Jiirit menivät kattoa sahatessa poskelleen, mutta lopulta pääsin kasaushommiin.
Takaseinään käytin kovalevyä.
Takaseinään käytin kovalevyä.

Ruuvaan sivuseinät lattialautaan kiinni. Avautuva etuovi tarvitsee saranan, ja verstaalta löytyy pätkä pianosaranaa. (Mitäpä sieltä ei löytyisi). Pora surisemaan ja sarana lattiaan kiinni.
Ennen kuin pääsen ruuvaamaan saranan kiinni, lattiaa pitää sovitella ja sahailla. Sitten katto kiinni seinälautoihin. Se meni laakista paikoilleen! Olin äimänä. Mutta vain hetken. Sillä kun paketti oli kasassa, etuovi ei mennytkään kiinni. Laskin kahteensataan ja katselin ikkunasta ulos.
Ja harjoitus jatkuu. Saranat irti, vannesahalla viilailua, sovittelua ja porakone jälleen käyntiin.

Pullopönttöön pianosarana.
Pullonpönttöön pianosarana.
Vannesahalla piti vähän viilailla pönttöpaketin nurkkia.
Vannesahalla piti vähän viilailla pönttöpaketin nurkkia.

Savupiippu oli myös vedettävä jiiriin. Se sentään onnistui. Siihen tuli myös iso ruuvi lukitusta varten.
Porasin kattoon reiän, ja suihkautin spraymaalilla savupiipun mustaksi. Maalisuihkauksen sai myös oviaukkoa muistuttava kolo, jonka tein saranaporalla.

Mustaa spraymaalia savupiipulle, joka toimii pöntön lukkona.
Mustaa spraymaalia savupiipulle, joka toimii pöntön lukkona.

Laitan orren paikalleen, enkä ole huomaavinaankaan etuseinässä olevaa ylimääräistä poranreikää.
Enää yksi homma, sillä pönttö menee lahjaksi pyöreitä vuosia täyttävälle miehelle. Väännän alumiinilangasta maagiset numerot 3 ja 0, jotka kiinnitän kuumaliimalla oviaukon yläpuolelle.
Huh. Se on siinä. Titityy!

Savupiippu ylös ja seinä alas.
Savupiippu ylös ja ovi alas.

 

Kuvat: Virpi ja Reijo Koskinen

Kommentoi