Vanhan Talon Tarinoita

BLOGIT | Vanhan Talon Tarinoita

Vanhan talon kummitustarina

Tuuli vinkui talon nurkissa puiden oksien raapiessa ikkunoita. Vintin ikkuna oli unohtunut sulkea ja myrsky paukutti sitä vuoroin auki ja kiinni. Salamoiden välkkyessä kiipesin huteria vintin portaita ylös ja sain kiinni heiluvasta ikkunanpuitteesta sateen piiskatessa vesiryöppyjä sisään ikkunasta kasvoilleni. Miksi juuri tänä yönä olin yksin kotona, manasin itsekseni – koirakin piileskeli sängyn alla ja kissat hyppivät säikkyinä huoneesta toiseen.

OLIN JO sulkemassa viileän kesähuoneen ovea, kun huomasin että sivuvintin ovi oli raollaan ja narahteli ilmavirran mukana räystään alta puhkuvan tuulen voimasta. Lähestyin ovea säikkyen omien askelteni kaikua tyhjässä huoneessa.

Jokin ääni herätti uteliaisuuteni, oliko se hiiri vai lintu, joka räpisteli korkean hormin takana. Astuin sisään kosteaan ja pimeään tilaan.

Taskulampun hiipuvassa valokeilassa yritin kohdistaa katseeni äänen suuntaan mutta en nähnyt mitään erikoista, vain katosta leijailevia sahanpuruja ja hämähäkinseittejä.

KIIREHDIN POIS ullakon hämystä alas kellarin leivintupaan keittämään kupillisen teetä rauhoittaakseni hermojani.

Samalla sähköt katkesivat ja jäin yksin mustaan pimeyteen. Taskulampun paristot olivat loppuneet jo kauan sitten.

Hapuilemalla löysin tulitikut puuhellan liesikuvun reunalta ja sytytin pitkän kynttilän, joka oli istutettu messinkiseen jalustaansa.

Luopuen keittohaaveista hiivin makuuhuoneeseen ja kietoiduin tiukasti peittojen alle. En saanut kuitenkaan unta ukkosen jyrähdellessä talon yllä tärisyttäen perustuksia.

KATSOIN ULOS ikkunasta pimeään yöhön. Vanhan Kalmamäen yllä leijui kelmeä valo aivan kuin joku olisi sytyttänyt nuotion metsäisen kukkulan päällä.

Vanha polttokenttäkalmisto oli kuuluisa muinaisista aarteistaan, joita oli haudattu maahan jo rautakauden aikana vainajien mukana.

Kahdeksansataa vuotta vanhan kirkon läheisyydessä sijaitseva muinaisalue oli rauhoitettu kaikelta kaivamiselta, mutta vanhat tarinat kertoivat kulta-aarteista ja ikivanhoista hengistä, jotka kummittelivat jyrkän pohjoissivun tuntumassa vartioiden niitä.

VALVOIN KOKO YÖN kuunnellen myrskyn pauketta ja ulinaa. Aamuun mennessä sade hiljeni ensin tasaiseksi hiljaiseksi pisaroinniksi ja lopulta taukosi kokonaan.

Auringonsäteet haihduttivat öiset painajaiset ja kuivasivat vesipisarat ikkunoista. Kaikki näytti taas valoisalta, lämpimältä ja turvalliselta.

Uskaltauduin uudelleen vinttiin tarkistamaan oliko myrsky tehnyt tuhojaan. Ullakon hämärässä leijuivat hiljalleen pölypilvet ja öiset oudot äänet tuntuivat nyt kaukaisilta.

Kurkkasin hormin taakse ja huomasin kuluneiden lattialankkujen päällä jotain kiiltävää. Miksi en ollut huomannut sitä aiemmin, vanhaa keramiikkalautasta, joka oli kulunut reunoistaan ja kolhiintunut varmaan ahkerassa käytössä.

ANTIIKKIASTIA KÄDESSÄNI ajatukseni harhailivat öiseen valoon Kalmamäen yllä. Oliko muinaisen aarteen vartija käynyt vanhan asuinpaikkansa kohdalla ja jättänyt muistoksi itsestään yhden esineen, todisteen olemassaolostaan ja konkreettisen palan historiaa…

Pelkoni haihtui ja vaihtui uteliaisuudeksi. Katsoin ullakon pyöreästä pikkuikkunasta tutulle kukkulalle päin ja ihailin kuinka auringonpaiste kohdisti kultansa vihreiden ja korkeiden mäntyjen latvuksiin.

Tuo kukkula oli kai ammoisina aikoina ollut saari meren keskellä, kunnes merenranta oli vetäytynyt kauemmas Nousiaisten alueelta parin viimeisen vuosituhannen aikana. Jäljelle olivat jääneet kuppikivet ja linnamäet – ja jättiläisten viskaamat suuret kivet.

KALMAMÄKI on noin koillis-lounaissuuntainen moreenimuodostuma, jonka länsi-, pohjois- ja itäsivut ovat jyrkät. Lasku etelään on loivempi. Mäellä on polttokenttäkalmisto ja kuppikivi.” (Lähde: Museovirasto, muinaisjäännösrekisteri)

Kertomus on pääosin fiktiota.

Kuvat: Tiltu Nurminen

Lue myös Artisokka-arkkitehtuuriblogin tuoreimmat julkaisut!

 

2 vastausta artikkeliin “Vanhan talon kummitustarina”

  1. Kaisa

    Et tiedäkkään, miten tuo kertomus herätti kaikki lapsuuteni muistot tuossa kyseisessä talossa.Kasvoin siellä lapsuuteni isovanhempien hoidossa, kun vanhemmat olivat töissä. Kalmamäessä olen paljon leikkinyt ja kuljeksinut. Kiitos sinulle tästä blogista. Pääsen hiukan kurkkimaan millasta siellä on nykyisin ja muistelemaan omaa lapsuuttani.


  2. Tiltu Nurminen

    Kaisa, hauska kuulla, että olet nauttinut blogini jutuista! Tervetuloa käymään ja kertomaan omia kokemuksiasi tästä talosta!


Kommentoi

TS Kiekko

TS Futis