Vanhan Talon Tarinoita

BLOGIT | Vanhan Talon Tarinoita

Päärynäpuun ensimmäinen sato

Kerran, monta vuotta sitten, ennen tätä taloa, kun olimme etsimässä itsellemme asuntoa Turun seudulta, löysimme paikan, jonka puutarhassa oli valtava päärynäpuu. En ollut uskoa silmiäni, menestyykö noin eksoottiselta tuntuva hedelmä Suomen ilmastossa.

Samassa puutarhassa oli suuria hevoskastanjoita, tammia, omenapuita, jalavia ja muita ”kauneuspuita”. Olisin voinut ostaa tuon kohteen pelkän puutarhan perusteella, jos ei itse asuinrakennus olisi haissut homeelta ja vaikuttanut liian isotöiseltä pelastettavalta.

OMASSA NYKYISESSÄ pihassamme ei ollut tullessamme mitään puita, jotka olisivat tuottaneet syötäväksi kelpaavia hedelmiä. Siispä istutimme erilaisia omena-, kirsikka- ja luumupuita sekä yhden päärynäpuun.

Muutamana ensimmäisenä vuonna nämä eivät tietystikään tuottaneet vielä satoa, kunnes tämän vuoden elokuussa pienen pienet päärynät ja keltaiset luumut alkoivat ilmestyä puihin.

Aiempina vuosina olimme menettäneet puita jäniksille talven aikana. Lopulta ymmärsimme suojata puut huolellisemmin sekä muovisen varsispiraalin että kanaverkon avulla.

OMENALAJIKKEISTA odotan eniten ananasomenapuun satoa. Vanhempieni puutarhassa Mynämäessä vastaava puu tuottaa aina syksyisin isoja hedelmiä, jotka muuttuvat ensimmäisten pakkasyön jälkeen läpikuultaviksi keltaisiksi ja mehukkaiksi hedelmäpommeiksi.

Ananasomenapuu on vasta vuoden ikäinen, joten odottelua riittää vielä useammaksi vuodeksi.

TÄMÄN ALKUSYKSYN puuhana on vielä istuttaa kaksi omenapuuta jänisten syömien taimien tilalle. Ajattelin ostaa paikallisesta puutarhamyymälästä punakanelin ja antonovkan, jotta saamme erilaisia hedelmiä jokaiseen makuun.

Tällä kertaa aion kaivaa entistä isomman kuopan tiukkaan savimaahan ja täyttää sen kuohkealla mullalla, ja suojata puun huolellisesti talven varalle.

KAIKKEIN KAUNEIMPANA puutarhassamme loistaa nyt koristeomenapuu. Sen kirkkaan punaiset hedelmät osuvat silmään makuuhuoneen ikkunan edessä heti aamulla herätessäni. Pihlajanmarjojen kanssa yhdessä se korostaa vanhan aita punaista seinää ja hohtaa syysauringon paisteessa kuin puutarhan kuningatar.

Sen kupeessa kasvavasta mustaviinimarjapensaasta napsin vielä viimeisiä auringon ja sateen makeuttamia marjoja suoraan suuhun.

Kaunista alkavaa syksyä!

Killaistenkujan auringonkukkapellosta hain kukan maljakkoon, 50 ct itsepoimien.
Saunakukat auringonkukkien kavereina vastakkaisin värein loistaen.
Loppukesän viimeiset villit pihakukat.
Hansaruusu harkitsee vielä kukintaa. Pieni marjalude tutkii ruusunnuppuja.
Mustaseljanmarjan marjat ovat muistaakseni syötäviä ja terveellisiä.
Vanha pihlaja muuttuu koristeelliseksi elokuun lopulla. Näitä marjoja voisi sekoittaa omenahilloon!
Loppukesän vaihteleva sää yllättää sateenkaarineen ja saderyöppyineen Nousiaisten Koljolantiellä!

Kuvat: Tiltu Nurminen

Lisää kuvia Creative Turku -facebooksivuila!

Lue myös Artisokka-blogin artikkeli Eveline von Maydellin Mustavalkoinen maailma!

 

 

4 vastausta artikkeliin “Päärynäpuun ensimmäinen sato”

  1. Anna

    Hei, kivoja kuvia! Mustaseljanmarja näyttää minusta ihan marja-aronialta. Nekin tosin syötäviä.


    • Victor Kisonen

      Syy on se, että ne ovat aronian marjoja! Seljalla on monta lehdykkää yhdessä lehdessä. Aronia melanocarpa on yleinen, mustamarjaselja on paljon harvinaisempi.


  2. Syys

    Samaa piti tulla sanomaan. Mustaseljanmarjan marjat on syötäviä, siinä olet oikeassa, mutta kuvassa on marja-aronia. Sen marjat ovat syötäviä ja terveellisiä, mutta maku jakaa mielipiteet. Samankin pensaan sisällä voi olla vaihtelua, että toisen oksan marjat on makeampia kuin toisen. Olen tehnyt niistä piirakkaa yhdessä punaluumujen kanssa, oli ihan hyvää. Mehussa ne antavat upean värin. Ihana kirjoitus ja kuvat muuten! 🙂


  3. Tiltu Nurminen

    Kiitos korjauksista! Huomasin itsekin nyt uudempaa juttua kirjoittaessani, että olin sekoittanut nuo kaksi kasvia. Marja-aronia siis löytyy omasta pihastani, ja täytyypä käydä vielä poimimassa nuo marjat ennen kuin linnut nappaavat ne!


Kommentoi