Vanhan Talon Tarinoita

BLOGIT | Vanhan Talon Tarinoita

Metsäntuoksua kotiin!

Kiipesin kapeita vanhoja portaita pitkin ylös viileässä eteisessä Puolalanmäen kupeessa sijaitsevassa puutalossa. Mietin olisiko pitänyt ottaa lämpimämpi villatakki mukaan. Kun avasin työpajan oven yläkerrassa, vastaan tulvahti vihreitä havuja, kanelintuoksua, erivärisiä kangasnauhoja, pieniä tähtiä ja isoja sydämiä. Käsityöntaikaa ja luovaa inspiraatiota leijui ilmassa kaakeliuunin pehmeässä lämmössä.

ONHAN SE VÄHÄN NIIN, että ei sitä aikaa oikein olisi muuhun kuin ihan normiarkeen, mutta sitten kun silloin tällöin saa itsensä kammettua irti perusrutiineistä, niin ilahtuu uuden oppimisesta, lämminhenkisistä ihmisistä, käsillä tekemisestä.

Osallistuin tällä viikolla Rakennusperinteen Ystävien Kranssikurssille. Opettajana oli taitava konkari Mari Heininen Liedosta. Noin viisisataa kranssia vuodessa kokoava floristi opetti meille ammattisalaisuuksiaan.

Kranssin pohja kiedottiin kolmesta tai neljästä pajun oksasta. Oksat limitettiin hieman ja sidottiin yhteen vihreällä rautalangalla. Luonnonpajut kestävät hyvin taivuttelua ja vihreä rautalanka ei kuulemma ruostu niin helposti kuin musta.

PAJURENKAAN sisä- ja ulkosyrjälle kiinnitettiin pieninä nippuina sinikatajan havuja. Tanskassa tai Etelä-Ruotsissa kasvatettu sinikataja kestää parhaimmillaan sisätiloissakin jopa kolme vuotta. Luonnonkataja varisee sisällä mutta kestää ulkona – samoin kuin vaikka kuusenhavut.

Kranssi tehtiin pöydän päällä, jotta sen takapuoli jäisi litteäksi. Tasainen tausta helpottaa kranssin asettelua kauniisti esimerkiksi ulko-ovea vasten. Taustan rautalangalla kieputetun pajurenkaan kohta suojattiin lopuksi kangasnauhalla ettei se raapisi oven pintaa tuulen heilutellessa sitä.

Tein illan aikana yhden ison ja yhden pienen kranssin. Koristeeksi laitoin puisen sydämen, ruostuneen tähden, kilikellon, muovisia punamustia karhunvatukoita, kanelitangon pätkiä sekä koristenauhoista tehtyjä rusetteja. Yhteen rusettiin meni metrin verran nauhaa, kun siihen kieputti kaksinkertaiset lenkit.

KOTONA INNOSTUIN VIELÄ tuunaamaan ystäväni Annan rautalangasta kieputtaman sydämen Lidlistä ostamillani koristenauhoilla sekä kangaskaupasta löydetyllä pellavanarulla. Voi kuinka iloiseksi ihminen voi tulla tällaisista pienistä asioista!

Jospa ryhtyisinkin valmistamaan kuusenhavuista ja savikerhossa itse tehdyistä pienistä koristeista metsäntuoksuisia ja raikkaita ulkokransseja. Ehkäpä saan lapset houkuteltua mukaan kaverikseni… Kranssi-innostus on vallannut pääni – saa nähdä mihin tämä vielä johtaa!

Ammattilaisen kransseja voi käydä ihastelemassa Mari HeinIsen Kranssiaitassa Liedossa.

Kuvat: Tiltu Nurminen

Ehkä sinua kiinnostaa myös Artisokka-arkkitehtuuriblogini kirjoitus: Esiintymisvarmuutta etsimässä!

 

2 vastausta artikkeliin “Metsäntuoksua kotiin!”

  1. Juniper

    Hienoja ideoita – nätisti toteutettuna! ♥


  2. Tiltu Nurminen

    Kiitos, Juniper!


Kommentoi