Vanhan Talon Tarinoita

BLOGIT | Vanhan Talon Tarinoita

Luumuhilloa ja viipurinrinkeleitä

Lasipurkit seisovat epätasaisessa rivissä viileän nurkkahuoneen hyllyllä. Niiden sisällä on upean hehkuvan punaista luumuhilloa ja sysimustaa marja-aroniahilloa. Kun pakastin on jo täynnä mansikkaa, vadelmaa ja mustaherukkaa, oli näiden syysmarjojen luonnollinen säilömistapa hilloa keittämällä. Kun hillo lopulta oli valmis, tuli sitä kokeiltua vähän joka paikassa – puuron päällä, viipurinrinkelin kaverina, leipäjuuston kera, nam…

EN OLLUT selvästikään valmistautunut säilömiseen, koska en ollut huomannut säilyttää vanhoja kurkkupurkkeja tai muita lasipurkkeja tätä tarkoitusta varten. Lasipurkit piti siis ostaa kaupasta. Myöskään hillosokeria ei ollut niin helppo löytää ruokakaupasta, joku muukin mitä ilmeisemmin oli tekemässä samaa puuhaa juuri näihin aikoihin…

VAIKKA OMAN PIHAN hedelmäpuut tuottavat vielä kovin heikosti luumuja tai omenoita, pääsin kuitenkin säilömispuuhiin tuttavani ansiosta. Tämä vanhempi herrasmies tarjosi mahdollisuutta kerätä marja-aronioita ja luumuja omasta pihastaan. Auttoipa vielä niiden keräämisessä pienessä tihkusateessa. Yhdessä joimme kahvit ja jutustelimme päivän politiikasta ja muista aiheista. Nytpä onkin mukava palauttaa hänelle marjasankot hillopurkin kera.

TOINEN TUTTAVANI antoi taas inspiraation kokeilla viipurinrinkeleiden leipomista. Tein taikinan lauantaiaamupäivällä ja iltapäivän pikku päiväunieni aikana lapset olivat jo leiponeet ensimmäiset rinkelit. Pääsin sitten itsekin kokeilemaan ja letittämään noita perinneherkkuja. Taikina oli aika samantyyppinen kuin pullataikina, mutta ehkä muskotti mausteena toi sen jonkin erityisen maun noihin maukkaisiin leivonnaisiin.

LÄHI- JA LUOMURUOAN kannattajana tuntuu mukavalta, kun puuron päälle voi laittaa aamuisin itse valmistamaansa marjahilloa tai rinkelitaikinan sekoittaa omien kanojen munista ja spelttijauhoista. Silloin ainakin tietää mistä aineista se on tehty, ilman lisäaineita. Uskon siihen, että puhdas ja ravintopitoinen ruoka on yksi suurimmista elementeistä, joka vaikuttaa ihmisen terveyteen. Siksi se ei ole mikään vähäpätöinen seikka – kotitekoisen ruoan hyvästä mausta puhumattakaan!

Hieman kirpeää, mutta kuitenkin makeaa luumuhilloa valmiina puuron päälle laitettavaksi.
Koristeomenapuuksi luulemani paratiisiomenapuun pienistä omenoista saa kuulemma makoisaa jälkiruokaa säilömällä niitä purkkiin kuuman sokeri-etikka-liemen kera.
Vaaleanpunainen hansaruusu yllätti kukkimalla vasta syyskuussa. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan!
Porras sai koristeekseen valkoisia krysanteemeja ja koristekaalin vaaleaan emalikattilaan aseteltuina.
Aamuisin herää hyvin nuuhkimalla raikasta ulkoilmaa avoimesta ikkunasta – joka aamu tosin entistä viileämpää sellaista!
Kisu paistattelee syyspäivää auringon loisteessa.
On aika sytyttää ensimmäiset hämärien iltojen kynttilät kuistin pöydälle.

Kuvat: Tiltu Nurminen

Lue myös Artisokka-arkkitehtuuriblogin artikkeli: Serlachiuksen taidemuseossa!

 

 

 

 

Kommentoi

TS Kiekko

TS Futis