Vanhan Talon Tarinoita

BLOGIT | Vanhan Talon Tarinoita

Joulun taikaa vanhassa talossa

Joulusiivous on meneillään, siinä taitaa vierähtää enemmän kuin yksi päivä…

NO MIKÄPÄS SIINÄ, tällä kertaa joulu on jotenkin sopivassa kohtaa viikkoa. Tuntuu siltä, että jouluruoat ja piparitkin ehtii valmistaa vielä rauhassa alkuviikon aikana – varsinkin, kun lapsilla on jo joululoma ja ovat niin kovia leipomaan. Juuri sovittiin, että piparitalo jätetään suosiolla väliin tänä vuonna.

Onneksi puuhastelun välissä ehtii sentään vähän hengähtääkin. Koira on kuitenkin vietävä lenkille ja avantosaunastakaan ei kannata tinkiä. Flunssat ovat sen ansiosta pysyneet hyvin loitolla ja kyllä se muutenkin on niin rentouttavaa ja toisaalta virkistävää, että siivoukset saavat jäädä kesken odottamaan myöhempää hetkeä.

AVANTOSAUNAN LAUTEILLA on tuttuja ihmisiä. Puheeksi tulee viime viikon ikkunankorjaukseen liittyvä blogikirjoitukseni. Sen jälkeen pohditaan omakotitalon eristeitä. Eräs keskustelijoista oli eristänyt oman rakennuksensa ekovillalla. Sen valitsisin itsekin, mikäli rakentaisin uutta taloa. Toinen tuumasi, että heidän talonsa välipohja oli eristetty sammalella. Niin meidänkin. Hän totesi sen olleen vieläpä täysin kuivaa.

Oman talomme yläpohjaan olemme vähitellen lisänneet sahanpurua ja kutterinlastua. Osa vintin katosta oli pelkästään paneloitu. Yllätykseksemme sen päällä ei ollutkaan eristettä – ja sen kyllä huomasi alkuvuosina pakkaskeleillä alakerrassakin. Osa yläpohjasta oli eristetty sahanpuruilla joka oli kuivaa, joten sille ei tarvinnut tehdä mitään. Yhden vinttihuoneen katto on hieman painunut, joten ehkä joskus sen yltä täytyy eristeet poistaa ja korvata joko selluvillalla tai sahanpurulla.

PIIPPUJEN YMPÄRYSKOHDAT on eristetty hiekalla. Näin on paloturvallisuuskin otettu aikoinaan huomioon, mikäli kipinöitä joskus sattuisi lentämään muurin halkeamista välipohjan kohdalla. Nykyään kaakeliuuneja tulee harvemmin enää lämmitettyä, kun maalämpö lämmittää asuinkerroksen pattereita jo kolmatta joulua. Ehkäpä jouluna silti laitamme tulet olohuoneen uuniin, ihan tunnelman vuoksi.

Muistuu mieleen joulu neljä vuotta sitten kun muutimme pari päivää ennen jouluaattoa tähän taloon. Silloin jätimme muuttolaatikot kasoihin eri huoneisiin ja hipsimme vanhempieni luokse joulun viettoon. Olin unohtanut pienen pitsanpalan foliokääreessä laatikkopinon päälle ja hiiri oli käynyt sen syömässä.

NYT LAITTELEMME omaa joulua itse jouluruoat tehden. Sen verran on jo opittu tähän mennessä, että kinkun nahka pitää poistaa paiston jälkeen – eikä neilikoille tarvitse porata reikiä porakoneella, kuten teimme joskus oman isäni kanssa sellaisena jouluna, kun äiti oli työvuorossa aattona.

Kuusikin saapui jo ajoissa viikkoa ennen aattoa. Ystäväni oli käynyt sahaamassa itselleen latvakuusen ja toi yllätyslahjana meillekin samanlaisen pihaamme yllättäen. Lapset sen jo heti koristelivatkin. Hienohan siitä tuli. Kai se joulun tunnelmakin pian saapuu piparintuoksun ja joululaulujen myötä. Luntakin siihen vähän tarvittaisiin.

HYVÄÄ JOULUA!

Kuvat: Tiltu Nurminen

Ehkäpä sinua kiinnostaa myös Artisokka-arkkitehtuuriblogini postaus Kaupunkilomalla Madridissa?

Lisää kuvia Creative Turku -facebook-sivuilla!

 

Kommentoi

TS Kiekko

TS Futis