Sisusta

SISUSTA | TS-LM, Milla Sallinen |

Hyvä kynttilä ei savuta eikä sen liekki lepata

Tiesitkö, että steariinikynttilä ei välttämättä käy vegaanille? Parafiinikynttilöiden massa on öljynjalostuksen sivutuote. Aina kynttilän valmistusmateriaalia ei kerrota tuoteselosteessa.

Savuttaako kynttilä, palaako se nopeasti? Vai tukehtuuko suuri pöytäkynttilä omaan sulaneeseen raaka-aineeseensa? Syitä kynttilän huonosti palamiseen on useita. Kynttilämassan laatu ja sydänlanka vaikuttavat siihen, kuinka tunnelmallinen illasta tulee.

Kynttilä on useimmiten valmistettu joko steariinista, parafiinista tai niiden seoksesta. Lisäksi markkinoilla on mehiläis- tai soijavahasta valmistettuja kynttilöitä.

”Käytämme eläinperäistä steariinia, koska haluamme tuotteillemme Joutsenmerkin.”

Steariini voi olla kasvisperäistä tai tali- eli eläinrasvapohjaista. Havin kynttilöitä valmistava Suomen Kerta Oy hankkii steariinin Euroopasta. Tali on naudoista.
– Käytämme eläinperäistä steariinia, koska haluamme tuotteillemme Joutsenmerkin. Kasvisperäiset steariinit valmistetaan palmuöljystä, ja sen jäljitettävyys ei ole yhtä selkeä kuin eläinperäisten steariinien, tehdaspäällikkö Jarmo Hutri kertoo.

Pohjoismainen ympäristömerkki annetaan vain kynttilöille, joiden raaka-aineista 90 prosenttia on uusiutuvia. Palmuöljyä saa steariinissa olla, mutta edellytyksenä on, ettei sitä ole tuotettu uhanalaisista metsistä.

Sen sijaan parafiinikynttilöille ei ympäristömerkkiä voida saada, koska parafiinia saadaan öljynjalostuksen sivutuotteena.
– Meidän kynttilöidemme parafiini tulee Venäjältä ja Euroopasta.

Valmistajien mukaan kynttilän materiaalilla ei ole sisäkäytössä kuluttajalle suurtakaan merkitystä. Kuvat: colourbox.com.
Valmistajien mukaan kynttilän materiaalilla ei ole sisäkäytössä kuluttajalle suurtakaan merkitystä. Kuvat: colourbox.com.

Suomalaisen Finnmarin kynttilöistä suurin osa on valmistettu parafiinista, osassa tuotteista on steariinia muutamia prosentteja.
– Se on pehmeämpää, muokattavampaa ja helpommin värjättävää kuin steariini. Sisäkynttilöihin käytämme elintarvikekelpoista parafiinia, joka on puhtainta, mitä markkinoilta saa tähän tarkoitukseen, Finnmarin toimitusjohtaja Markus Nummela kertoo.

Kaupan kynttilähyllyn pakettien tutkiminen paljastaa, ettei kaikkiin kynttilöihin edes merkitä valmistusmateriaalia. Steariinista valmistettu kynttilä on usein merkitty, mutta parafiinista tehty ei. Soija- tai mehiläisvahasta valmistettuja kynttilöitä ei markettien hyllyiltä löydy lainkaan, vaan niitä on etsittävä erikoiskaupoista.

Mikäli materiaalista on epävarmuutta, jo kynttilää haistelemalla pääsee jäljille. Steariinikynttilä tuoksuu perinteiseltä kynttilältä, kun taas laadukas parafiinikynttilä ei tuoksu millekään. Pahalta haiseva parafiinikynttilä on todennäköisesti laadultaan huonoa.

”Jos kynttilä on laadukas, ei käytössä huomaa, onko kynttilä parafiinia, steariinia vai niiden seosta.”

Valmistajien mukaan kynttilän materiaalilla ei ole sisäkäytössä kuluttajalle suurtakaan merkitystä.
– Jos kynttilä on laadukas, ei käytössä huomaa, onko kynttilä parafiinia, steariinia vai niiden seosta, Hutri toteaa.

Joitakin eroja kuitenkin on. Koska parafiinin sulamislämpötila on alhaisempi, voi parafiinikynttilä taipua ja muuttaa muotoaan vaikkapa auringon lämmössä. Steariinikynttilä säilyttää muotonsa paremmin.
– Ulkona poltettaessa parafiinikynttilä on steariinikynttilää parempi, koska se sulaa kokonaan poltettaessa. Steariinikynttilään jää usein palamaton pitsireunus.
Myös steariinikynttilän hiilidioksidipäästöt ovat hieman pienemmät kuin parafiinikynttilän.

”Mikäli kynttiläpurkissa poltettavan kynttilän liekki lepattaa, kertoo se yleensä siitä, että kynttilä on liian pienessä purkissa tai purkin halkaisija on liian pieni suhteessa sen korkeuteen.”

Savuttava ja lepattava kynttilä voi kertoa paitsi huonosta kynttilän materiaalista, myös liian pitkästä tai huonosta sydänlangasta. Kynttilä savuttaa myös liian vetoisessa paikassa.

Kynttilän sydän on punottua puuvillalankaa. Langan tulee olla oikean paksuinen ja punoksen sopivan tiivis, jotta liekki olisi tasapainoinen eikä savuttaisi.

Kynttilän sydämen on hyvä olla noin seitsemän millimetrin pituinen, jotta se ei savuttaisi.
– Mikäli kynttiläpurkissa poltettavan kynttilän liekki lepattaa, kertoo se yleensä siitä, että kynttilä on liian pienessä purkissa tai purkin halkaisija on liian pieni suhteessa sen korkeuteen, Hutri vinkkaa.

Sydänlangan pään tulisi palaa samaa tahtia kuin kynttilänkin.

Ympäristömerkin saaneiden kynttilöiden tulee palaa puhtaasti, nokeamatta liikaa sisäilmaa.
Ympäristömerkin saaneiden kynttilöiden tulee palaa puhtaasti, nokeamatta liikaa sisäilmaa.

Kohtuus kannattaa muistaa kynttilöitä poltettaessa. Vaikka kynttilämeri kaunis onkin, ei se tee hyvää sisäilmalle. Kaikkien kynttilämateriaalien polttamisesta syntyy hiilidioksidia ja pienhiukkasia, jotka huonontavat sisäilmaa.

Etenkin astmaatikkojen ja sydänpotilaiden kannattaa olla tarkkana. Jotkut voivat oireilla yhdestäkin kynttilästä, mikä kannattaa huomioida myös julkisissa tiloissa.

Ympäristömerkki toimii hyvänä ohjenuorana niille, joille tuoksut aiheuttavat oireita. Merkin saaneiden kynttilöiden tulee palaa puhtaasti, nokeamatta liikaa sisäilmaa. Ne eivät saa sisältää raskasmetalleja, tuoksuaineita eivätkä haitallisimpia kemikaaleja.

Mikäli kynttilässä on merkintä ”vain ulkokäyttöön”, ei sitä saa polttaa sisällä. Silloin se ei pala yhtä puhtaasti kuin sisäkynttilä.

Kynttilöiden erot

Steariini

  • Steariinihapon ja palmitiinihapon seos.
  • Valmistetaan joko eläinrasvoista kuten naudan talista tai kasvisperäisesti palmuöljystä.
  • Uusiutuva luonnontuote, minkä vuoksi siitä valmistettu kynttilä voi saada myös ympäristömerkin.
  • Jotta palmuöljystä valmistettu kynttilä saisi esimerkiksi Joutsenmerkin, ei sitä varten käytettyä palmuöljyä ole saanut tuottaa uhanalaisissa metsissä.
  • Sulamispiste on noin 50–60 astetta.
  • Ei valuta yhtä herkästi kuin parafiinikynttilä. Muodostaa luontaisesti ”palokupin”, minkä vuoksi steariinikynttilää ei välttämättä tarvitse värjätä.
  • Steariinikynttilä palaa kirkkaammalla ja isommalla liekillä kuin parafiinikynttilä.
  • Päästää vähemmän hiilidioksidia kuin parafiini.

Parafiini

  • Yleisin materiaaleista, koska se käy hyvin niin lämpö-, ulko- kuin pöytäkynttilöihin.
  • Syntyy öljynjalostuksen sivutuotteena, joten on uusiutumaton luonnontuote. Tämän vuoksi parafiinikynttilöille ei voida myöntää esimerkiksi Joutsenmerkkiä.
  • Sulamislämpötila on 50–60 astetta.
  • Parafiinikynttilä tarvitsee pinnalleen värivahan, joka kestää paremmin lämpöä. Tällöin kynttilän palaessa kynttilään syntyy ”palokuppi”, joka estää kynttilän valuttamisen.
  • Laaduissa on eroja. Puhtaasta parafiinista saa laadukkaimmat ja hajuttomimmat kynttilät.
  • Geelikynttilät on valmistettu geelimäisestä parafiiniöljystä.

Mehiläisvaha

  • Mehiläisten tuottamaa vahaa, jota ne käyttävät rakennusaineena mehiläispesässä.
  • Vahaa kerätään sadonkorjuun yhteydessä, kun mehiläishoitajat kuorivat hunajan päältä vahaa pois.
  • Kovaa materiaalia, palaa kauniisti.
  • Sulamislämpötila on 65 astetta.
  • Yleensä hunajaisen kellertävää mutta on saatavana myös valkaistuna.
  • Kalliimpi raaka-aine kuin parafiini ja steariini.
  • Käytetään seoksena parafiinin ja steariinin kanssa.

Soijakynttilät

  • Valmistettu soijapavuista sekä kasviöljyistä.
  • Ekologisuutta miettiessäsi varmista, että kynttilä on valmistettu geenimanipuloimattomasta soijasta.
  • Sulamislämpötila noin 54 astetta.
  • Valuttaa ja nesteytyy palaessaan, joten sitä tulisi polttaa reunallisella lautasella.
  • Kynttilästä mahdollisesti tulleet tahrat lähtevät tavallisessa konepesussa.
  • Palavat pidempään kuin esimerkiksi parafiinista valmistetut kynttilät. Voi polttaa vaikka vain muutamankin minuutin, sillä sydänlangan ympärille ei muodostu kuoppaa.

3 x vinkki

  • Taita sydänlanka sammuttamisen jälkeen sulaan vahaan ja nosta sen jälkeen heti takaisin. Näin lankaan jää valmiiksi vahakerros ja sytyttäminen on helpompaa seuraavalla kerralla.
  • Kun pöytäkynttilää polttaa vähintään pari tuntia kerrallaan, saa kynttilän paloajalle paremman katteen, eikä kynttilään synny isoja reunoja.
  • Kynttilästä saatava valovirta on suuruudeltaan kymmenen lumenia, mikä vastaa suurin piirtein yhden watin hehkulampun valovirtaa.

Ovatko lämpökynttilät turvallisempia kuin ennen?

Useat valmistajat ovat hieman muuttaneet lämpökynttilän muotoa.
Useat valmistajat ovat hieman muuttaneet lämpökynttilän muotoa.

Lämpökynttilöiden leimahdukset niin, että koko tuikku syttyy taleineen kaikkineen tuleen, ovat vähentyneet. Jos tuikkuja polttaa lähekkäin useampia, saattavat ne syttyä isoksi liekkimereksi.

Onko lämpökynttilöiden rakennetta muutettu, tehdaspäällikkö Jarmo Hutri Suomen Kerta Oy:stä?

– Kyllä. Ongelmana on ollut lämpökynttilöiden ja lämpökynttilälyhtyjen leimahdusvaara. Silloin koko lämpökynttilän sisältö saattoi leimahtaa kerralla palamaan kupin sisällä. Tämän vuoksi kotimaiset kynttilävalmistajat yhdessä pohtivat viranomaisten kanssa, kuinka lämpökynttilöitä voitaisiin saada turvallisemmiksi.

– Useat valmistajat ovat hieman muuttaneet lämpökynttilän muotoa. Kuppia on madallettu sekä halkaisijaa levennetty. Samassa yhteydessä useat lämpökynttilän valmistajat pienensivät hieman sydänlangan kokoa.

Huomaako kuluttaja muutosta?

– Koon muuttumisen lisäksi sama lämpökynttilä ei palakaan enää niin hyvin ulkona, vaikka olisi kokonaan parafiinia. Pienempi lämpökynttilän sydän ei jaksa polttaa kynttilää täysin loppuun, toisin kuin se sisätiloissa tekee. Näin ollen kynttilään jää palamaton reuna ympärille. Se voi toki kuluttajaa harmittaa, mutta tässä kehitystyössä on lähdetty siitä, että kynttilä on turvallinen polttaa sisällä.

– Tarkkana toki kannattaa olla vieläkin. Esimerkiksi tulitikusta sytyttämisen yhteydessä purkkiin pudonnut tikun osa voi toimia toisena sydämenosana ja aiheuttaa liian ison liekin, joka taas johtaa leimahtamiseen. Valvomatta ei kynttilää saa jättää. Lämpökynttilöitä poltettaessa kynttilöiden väliin kannattaa jättää vähintään viiden senttimetrin rako.

Mitä lämpökynttilöistä sanotaan Tukesin turvallisuusvaatimuksissa?

– Lämpökynttilöiden liekin korkeus ei saa olla suurempi kuin 30 millimetriä. Muissa kynttilöissä raja on 70 millimetriä.

Juttu on julkaistu alun perin Asuminen-liitteessä 1.11.2014.

Kommentoi