Sisusta

SISUSTA | ANU VÄLILÄ |

Antiikki vaihtaa omistajaa yhä useammin netissä

Antiikkikauppa on murroksessa. Tavaroita ei enää hypistellä pelkästään liikkeessä, vaan iso osa kaupoista tehdään kuvien perusteella netissä.

Antiikkiliikkeet ovat hävinneet Turun katukuvasta lähes täysin. Vielä joitakin vuosia sitten kaupungin keskustassa toimi useita antiikkiliikkeitä. Nyt ainoa pelkkää aitoa antiikkia myyvä kivijalkakauppa löytyy Humalistonkadulta.

Antiikkikauppias Kari Airon pyörittämä BelAntico on ollut pystyssä viisi vuotta. Viime maaliskuussa liike muutti uusiin tiloihin Humalistonkadulle. Airo on liiketilan kolmas antiikkiyrittäjä.

Antiikkiliikkeiden väheneminen selittyy osin nettimyynnin kasvulla.
– Ilman internetiä, toimivia kotisivuja ja muutamaa messutapahtumaa vuodessa asiakaskuntani olisi paljon pienempi. Kotisivujen avulla myyn tavaraa koko maahan Porvoosta Tornioon, Airo kertoo.

Kari Airo on pyörittänyt BelAntico-antiikkiliikettä Turussa viitisen vuotta. Kuva: TS/Jari Laurikko.
Kari Airo on pyörittänyt BelAntico-antiikkiliikettä Turussa viitisen vuotta. Kuva: TS/Jari Laurikko.

Portugalista Turkuun seitsemisen vuotta sitten muuttanut Luis Abreu Reis myy antiikkikalusteita pääasiassa vain verkon markkinapaikkojen, kuten Huuto.netin ja Tori.fi:n sekä Facebookissa Go Old -sivuston kautta.

Myynnissä oleville tavaroille on varastopaikka Vanhalla Hämeentiellä Turussa. Varaston ovet ovat avoinna sopimuksen mukaan eikä Reis pidä kannattavana putiikin avaamista.
– Internetin kautta on todella helppo myydä, sillä jokaisella on nykyään netti taskussa. Ilmoitukselle voi tulla yhden päivän aikana sata klikkausta, mutta kauppaan ei tule sataa asiakasta päivässä. Ei siis ole kannattavaa pitää putiikkia ja odotella asiakkaita paikalle, kun senkin ajan voi tehdä jotain muuta, Reis sanoo.

Luis Reis myy paljon tavaraa muun muassa Venäjälle ja Saksaan. v
Luis Reis myy paljon tavaraa muun muassa Venäjälle ja Saksaan. Kuva: TS/Tara Jaakkola.

Reis myy kalusteita yksityisille ihmisille ja antiikkiliikkeille. Paljon tavaraa menee myös Venäjälle.

BelAnticossa on myynnissä kalusteita, valaisimia ja pienesineitä, jotka ovat peräisin pääosin 1700-luvulta tai 1800-luvun alusta. Reis taas tuo maahan uudempia, lähinnä 1800-luvun lopun tai 1900-luvun alun huonekaluja.
– Ei ole järkeä tuoda niin vanhoja ja kalliita kalusteita, että vain harvoilla on varaa hankkia niitä. Pitää olla tavaraa, joka liikkuu hyvin eikä jää varastoon lojumaan, Reis sanoo.

Reisin mukaan Suomessa on kysyntään nähden myynnissä vähän hyväkuntoista antiikkia, joten tavaraa on tuotava muualta. Useimmat tuovat Ruotsista, Hollannista, Belgiasta ja Pohjois-Ranskasta. Sen kauempaa ei Reisin mielestä ole kannattavaa tuoda kalliin hinnan vuoksi.

Reis metsästää kiinnostavaa myytävää kauempaa kuin moni muu kauppias. Hän tuo tavaraa muun muassa entisestä kotimaastaan Portugalista.
– Portugalissa on pitkät käsityöperinteet. Tuon laadukkaasta puusta valmistettuja kalusteita. Huonekalut eivät saa kuitenkaan olla liian trooppista puuta, jotta ne kestävät Suomen ilmastossa, Reis sanoo.

Airo ja Reis ovat huomanneet, että asiakkaat etsivät nyt erityisesti laadukkaita, käyttökuntoisia tavaroita.
– Tällä hetkellä liikkuvat erityisesti pienet huonekalut ja pienesineet sekä kristallikruunut. Harva tarvitsee suuria ruokailuryhmiä. Selkeä muotokieli puhuttelee suomalaisia. Kestosuosikkeja ovat esimerkiksi kustavilaiset kalusteet, joita menee tasaisesti, Airo kertoo.

Kotiin ei haluta mitään rokokookalustoa vain koristeeksi vaan kalusteilla pitää olla tarkoitus.

Reisin mukaan ihmiset hankkivat aiemmin koteihinsa kauniita tavaroita, joita oli kiva katsella ja esitellä muille. Ajat ovat muuttuneet eivätkä ihmiset osta enää pelkkiä näyttelyesineitä kotiinsa.
– Kotiin ei haluta mitään rokokookalustoa vain koristeeksi vaan kalusteilla pitää olla tarkoitus. Niitä pitää voida käyttää arjessa, Reis sanoo.

Muutos saattaa johtua ainakin osittain taloudellisesta taantumasta. Airon mukaan ihmiset ovat aiempaa tarkempia siitä, mihin rahansa käyttävät.
– Asiakkaista on tullut entistä varovaisempia, joten ostopäätös voi vaatia hiukan enemmän aikaa, Airo sanoo.

Noin sata vuotta vanha tuoli on tyypillinen Luis Reisin myymä portugalilainen kaluste. Kuva: TS/Tara Jaakkola.
Noin sata vuotta vanha tuoli on tyypillinen Luis Reisin myymä portugalilainen kaluste. Kuva: TS/Tara Jaakkola.

Toisten ahdinko voi olla myös jonkun muun onni. Reis tuo kalusteita muun muassa synnyinmaastaan Portugalista, jossa taloudellinen kriisi on johtanut siihen, että ihmiset myyvät omaisuuttaan halvalla.
– Ihmiset tarvitsevat rahaa ja myyvät tavaraa halvalla. Myös vuokrat ovat nousseet niin paljon, että monen on muutettava pienempää asuntoon, jossa ei enää ole tilaa kaikille tavaroille, Reis kertoo.

Airon ja Reisin mukaan antiikki kiinnostaa monenlaisia ja kaiken ikäisiä ihmisiä. Suuri osa asiakkaista on Airon mukaan kuitenkin aikuisempaa väkeä, joka haluaa laadukasta lisäarvoa sisustukseensa.
– Ilokseni myös nuoria, aidosta antiikista kiinnostuneita on yhä enemmän, Airo sanoo.

Ilokseni myös nuoria, aidosta antiikista kiinnostuneita on yhä enemmän.

Keräilijöitä, kuten Airoa itseäänkin, antiikissa kiehtovat erityisesti esineiden tarinat, hieno käsityötaito sekä ainutlaatuisuus. Airosta on kiehtovaa selvittää esineiden taustaa tekijästä paikkaan ja aikakauteen.
– Joku tykkää kantaa Louis Vuittonin laukkua olallaan. Sillä en tekisi mitään, mutta menen kananlihalle nähdessäni laadukkaan 1700-luvun antiikkipytyn. On mieletöntä ajatella, minkälaisia esineitä ja kalusteita on valmistettu käsin pienissä verstaissa kynttilän valossa, Airo tunteilee.

Airon kipinä vanhaan tavaraan syttyi antiikkimessuilla vuosia sitten, kun hän oli vielä nuori opiskelijapoika. Ensimmäinen antiikkihankinta oli vanha öljylamppu.
– Sitä sitten polttelin tyytyväisenä opiskelijaboksissani kaiken sen modernin kromin keskellä, Airo naureskelee.

Hankintoja tuli hiljalleen lisää, ja lopulta antiikki vei miehen mukanaan. Viisi vuotta sitten Airon unelmasta tuli totta ja vanha työ vaihtui antiikkikauppiaan uraan. Oma liike antaa mahdollisuuden ihailla kauniita esineitä, joita ei kaikkia voi haalia omaan kotiin.
– On paljon sellaisia tavaroita, joita haluaisin ostaa itselle tai myydä liikkeessä. Onneksi minulla on vielä paljon kauppiasvuosia edessä. Katsotaan toteutuvatko haaveet, Airo sanoo salaperäisesti.

Antiikki on myös Reisin intohimo, ja hän sisustaisi mielellään myös kotinsa antiikilla.
– Mutta en voi, sillä vaimo ei halua asua museossa, Reis naurahtaa.
 

Kommentoi