Puutarha

PUUTARHA | Sampo Rouhiainen |

Näin leikkaat omenapuun oikein

Ilmavassa oksistossa omenapuun kaikki puolet saavat tasaisesti valoa, eivätkä taudinaiheuttajat pääse rellestämään. Vanhan nyrkkisäännön mukaan puuhun heitetty hattu ei saa jäädä oksistoon roikkumaan, vaan sen pitää holahtaa latvuksen läpi.

Tutkimusmestari Tuija Rosvall Kaarinan Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että paras aika vuodesta leikkuupuuhille on varhainen kevät, maaliskuusta huhtikuulle. Hetkestä, jolloin talven kovimmat pakkaset ovat takanapäin, leikkuuaikaa on silmujen puhkeamiseen saakka.

Niin sanotun istutusleikkauksen voi maahan laitettaville taimille tehdä vielä toukokuun puolellakin, jos puu on vielä lepotilassa.

Syksyinen leikkuu altistaa puun helposti talvivaurioille. Jos harventaa nuorta puuta syksyllä, se pitäisi tehdä viimeistään elokuun alussa. Tässä niin sanotussa kesäleikkauksessa poistetaan vain saman vuoden kasvua.

Kun omenapuuta leikataan, kannattaa aloittaa selvistä tapauksista. Poistetaan siis kuolleet ja vahingoittuneet sekä toisiaan vasten hankaavat oksat. Pois leikataan myös latvan kanssa samaan suuntaan kurotteleva kilpalatva, vaikka se hyvin kasvaisikin.

Puun oksat ohjataan kasvamaan ulospäin rungosta. Sisäänpäin pyrkivät versot leikataan.
Puun oksat ohjataan kasvamaan ulospäin rungosta. Sisäänpäin pyrkivät versot leikataan.

Paras oksien kasvusuunta on 90 astetta rungosta. Jyrkässä kulmassa kasvavat eivät välttämättä kestä sadon painoa. Puun sisäänpäin kasvavat oksat poistetaan ja ulospäin kasvavia oksia suunnataan tilavampiin suuntiin.

Oksien kasvua voi suunnata valitsemalla leikkuukohdan halutun suunnan puolella olevan silmun yläpuolelta. Katkaisun jälkeen oksa jatkaa kasvuaan silmun suuntaan.

Kun latvasta napsii vuosikasvua pois, kannattaa se tehdä vuorotellen eri puolella kasvavien silmujen kohdalta. Näin puu kasvaa tasaisesti.

Nuoria oksia leikatessa sopiva katkaisukohta on noin kolmasosa uuden kasvun pituudesta.

Sen lisäksi, että leikkuulla ohjataan puuta kasvamaan oikean malliseksi, leikkuulla voidaan myös rohkaista puuta kukkimaan enemmän. Ylimääräisiä vuosiversoja leikatessa voi muutamaan niistä jättää pari kolme silmua. Verso typistetään muutaman silmun yläpuolelta parina vuonna peräkkäin, jolloin siitä muodostuu kannusoksa, jonka tyveen muodostuu kukkasilmu. Katkaistu oksa haarautuu leikkuukohdasta, joten nuoren puun oksia ei saa pätkiä liian lyhyiksi kukkasilmujen toivossa.

Seurauksena tiheästi haarautuvasta oksistosta on pienikokoisia omenoita tuottava puu. Typistystä kukkasilmujen toivossa kannattaa käyttää vasta, kun puulla on kunnon runko ja perusoksat.
– Nuoria oksia leikatessa sopiva katkaisukohta on noin kolmasosa uuden kasvun pituudesta, Rosvall opastaa.

Oksia typistettäessä tutkimusmestari Tuija Rosvallin mukaan sopiva katkaisukohta on kolmannes edellisen vuoden kasvusta.
Oksia typistettäessä tutkimusmestari Tuija Rosvallin mukaan sopiva katkaisukohta on kolmannes edellisen vuoden kasvusta.

Mitä enemmän omenapuuta leikkaa, sitä hanakammin se puskee lisää oksaa ja sitä vähemmän omenaa. Puiden leikkuu ei siksi ole hätähousujen hommaa, jonka saa yhdessä keväässä valmiiksi. Perusohjeena voi pitää, ettei oksistosta poisteta kuin korkeintaan kolmannes ja leikkaus tehdään joka vuosi. Samat ohjeet pätevät muihinkin hedelmäpuihin: päärynään, luumuun ja kirsikkaan.

Vähälle hoidolle jäänyt vanha omenapuu rupeaa yleensä puskemaan suoraan ylöspäin kasvavia vesiversoja. Niiden leikkuu on Rosvallin mukaan useamman vuoden urakka. Kerralla voi poistaa vesiversojen määrästä noin kolmanneksen.

Seuraavan vuoden leikkuussa voi taas napsaista kolmanneksen, jonka lisäksi leikataan edellisen vuoden leikkuukohdista mahdollisesti tulevat uudet versot. Vesiversot saa katkaista hangasta asti, ja niiden karsiminen kannattaa aloittaa paksuimmista.

Verso leikataan aina niin, että ylimmäksi jää terve silmu, josta kasvaa uusi verso.
Verso leikataan aina niin, että ylimmäksi jää terve silmu, josta kasvaa uusi verso.

Pitkään leikkaamattomana ollut puu kasvaa liikaa korkeutta. Vanhaa puuta voi madaltaa katkaisemalla latva hyvän sivuhaaran yläpuolelta, niin ettei siihen jää tappia.

Vanhojen puiden pinnalle saattaa myös kertyä jäkälää ja sammalta. Jotkut poistavat niitä juuriharjalla, mutta liian kovakourainen harjaaja saattaa aiheuttaa puun pintaan vaurioita.

Rosvallin mielestä kotipihan omenatarhassa kasvavasta sammaleesta ei ole haittaa. Mutta kannattaa muistaa, että siinä voi talvehtia omenan tuhoojia.

Leikkuun yhteydessä kannattaa myös tarkistaa, näkyykö oksien tyvissä tuhohyönteisten munia. Rosvallin mielestä luonnonmukainen torjuntakeino on paras.
– Lisää linnunpönttöjä pihan ympäristöön. En käyttäisi kasvinsuojeluaineita kotipihassa.

Myös lannoitteiden käytössä kannattaa olla maltillinen. Pieni kourallinen puutarhan kevätlannoitetta riittää nuorelle puulle. Isolle voi ripotella riuskemmin, mutta kannattaa muistaa, että hiusjuuristo on kutakuinkin uloimpien oksien tasalla. Eli lannoitetta ei kannata levittää aivan puun juureen, Rosvall vinkkaa.

Syksyllä voi puille vielä antaa kalia ja fosforia sisältävää syyslannoitetta, jolloin puut talvehtivat paremmin.
 


 

Minne istuttaisin omenapuun?

  • Omenapuu viihtyy valossa. Varmista, etteivät isommat puut varjosta paikkaa.
  • Vesi ei saa seistä omenapuun juurella. Notko ei ole puulle hyvä paikka.
  • Kun puun istuttaa 10–20 senttiä korkeaan kohopenkkiin, juuret pysyvät kuivempana ja maa niiden ympärillä lämpiää nopeammin keväällä.
  • Puu olisi hyvä suojata etenkin pohjoisesta päin puhaltavalta tuulelta. Tuulensuojana toimii niin metsä, kallio kuin talokin.
  • Lämmin etelärinne on ihanteellinen paikka.

 

Kommentoi