Puutarha

PUUTARHA | MULTAPEUKALO |

Kolumni: Missä on kevät?

Tähän aikaan vuodesta minulla on yleensä vähän eksynyt olo. En löydä puutarhaani.

Ongelma on vain omassa päässäni. Kyllä puutarha on siellä, missä ennenkin – mutta liian hiljaa. Se ei viherrä, ei kuki, ei elä. Eikä vaadi mitään. En kerta kaikkiaan saa puutarhaani kontaktia.

Joskus pihaa kiertäessäni kaivan kukkapenkkiin pienen kuopan. Katson varovasti, mitä juuritasolla näkyy. Versot ovat valmiina lähtöön, kunhan lämpö sulattaa roudan.

Talitinttikin tietää, että kevät on tulossa: se harjoittelee jo kaksiviivaista cee-säveltä ja vilkuilee lintulaudalla parveileviin tyttötintteihin.

Kevään merkit lohduttavat. Mutta kasvukausi on vielä kaukana.

Tunnustan olevani puutarhariippuvainen.

Elleivät ikkunalautani olisi täynnä puutarhan korvikkeita, en selviäisi. Tunnustan olevani puutarhariippuvainen.

Koti ja puutarha ovat minulle erottamattomia, niin kuin jollekin koti, uskonto ja isänmaa. Tai ei sentään: nyt mentiin liian tulenaralle alueelle. Mutta koti ei vain tunnu kodilta ilman edes yhtä kiinanruusunronttia, jonka lehtien kellastumisesta voi kantaa huolta.

Kohta on onneksi mullanvaihtoaika. Kaksikymmentä saintpauliaa sekalaisissa ruukuissaan odottaa pääsyä muhevampaan multaan. Yksi innokas viime kevään pistokastaimi kukkii vielä tumman sinipunaisena, vaikka on saanut saman lepotilakäsittelyn kuin muutkin.

Ihmeköynnös elää kevättä. Se avasi hehkeän violetin verholehtikukinnon uudeksivuodeksi ja tekee nyt oksanpäihin lisää nuppuja. Viime vuonna se varisti lehtensä kesällä, rakensi uusia versoja lokakuussa ja puhkesi yltympäri kukkaan joulukuun pimeimpinä päivinä. Etelän kasvi ei tunnusta pohjolan vuodenaikoja.

Jo aikamoiseksi levittäytynyt agaave työntää juureltaan sentin mittaista poikasta.
Viimekeväisen poikasen sain irrotettua kohtuullisen juuren kanssa, ja se lähtikin mukavasti kasvamaan. Mutta sitten vein molemmat, äidin ja lapsen, ulos nauttimaan kesälämmöstä, enkä huomannut ajoissa kantaa niitä sateilta suojaan. Pienokainen hukkui.

Nyt en tee samaa virhettä uudestaan. Mutta varmuuden vuoksi toivon vähäsateista kesää.
 

 
Kirjoittaja Eva Latvakankaalla on elämäntyönään 2 000 neliömetriä sekalaista puutarhamaastoa.
 

Kommentoi

TS Kiekko

TS Futis