Puutarha

PUUTARHA | Riitta Saarni |

Alppiruusutarha vaatii vähän hoitoa ja paljon tilaa

Alppiruusuilla kotipihansa Naantalissa täyttänyt Osmo Jussila kuljettaa ylimääräiset pensaat mökille Kustaviin. Mökkipihan metsäisestä alppiruusutarhasta kasvaa Jussilan itse risteyttämiä upeita lajikkeita, joiden siemeniä mies on tuonut muun muassa Kiinan vuoristoista.

Osmo Jussila on harrastanut alppiruusuja 1980-luvun lopulta alkaen. Kun mies muutti Naantaliin Keski-Suomesta, jossa korkeita alppiruusupensaita ei näkynyt, alkoivat eksoottiset Rhododendron-kasvit kiinnostaa. Hän otti selvää alppiruusuista ja syventyi niiden maailmaan.
– Tiedonsaanti on nykyisin helppoa, mutta siihen aikaan ei ollut internetiä, joten kasvatusohjeita varten piti lukea vieraskielisiä kirjoja ja tieteellisiä julkaisuja, Suomen Rhododendron-seuran perustajiin kuuluva Jussila muistelee.

Pian Naantalin kotitalon 400 neliön piha oli täpötäynnä alppiruusuja, jotka kukoistavat varsinkin alkukesästä. Paras kukinta-aika sijoittuu kesäkuulle ja kestää pari viikkoa.
– Alppiruusut sopivat Varsinais-Suomen pihoihin, koska ne pysyvät talvisinkin vihreinä ja kauniina. Kasvien hoito on helppoa, sillä ne pärjäävät metsässäkin hyvin.

Ingrida-alppiruusu aurinkokylvyssä.
Ingrida-alppiruusu aurinkokylvyssä.

Jussila hankki mökin Kustavista vuonna 2003, ja mökkipihan kunnostus alkoi saman tien. Jos alppiruusut ovat liian ahtaasti, ne kaljuuntuvat alhaalta ja kärsivät liiallisesta varjosta. Naantalin ahtaaksi käyneestä alppiruusutarhasta siirrettiinkin urakalla kasveja auton takakontissa Kustaviin.
– Sehän on vanhaa perinnettä, että kaikki ylijäämä kärrätään mökille. Lisäksi alppiruusut ovat helppoja siirtää, sillä juuripaakku on kiinteä. Tosin eräs juuripaakku, jonka toin Naantalista, painoi varmaan yli sata kiloa. Onneksi poikani auttoi kantamisessa. Siirrot ovat onnistuneet yleensä hyvin, mutta juuripaakku tarvitsee säännöllistä kastelua ensimmäiset kuukaudet siirron jälkeen.

Alppiruusut pärjäävät mainiosti saaristossa, missä on viileämpi ja kosteampi ilma kuin kaupungeissa. Myös talvet ovat leudompia. Kastelun ohella kasvit tarvitsevat alkuvuosina rikkaruohojen poistamista.
– Nypin jatkuvasti pähkinän taimia ja haapaa ympäriltä pois, sillä ne syrjäyttävät eksoottiset alppiruusut mennen tullen. Osa alppiruusuista on suojattu verkoin, koska oksat ja lehdet maistuvat peuroille ja jäniksille liiankin hyvin. Myös punkit ja alppiruusujen oma tuholainen, ansarijauhiainen haittaavat kukoistusta. Jussila ruiskuttaa kasveja Tolulla pari kertaa kesässä, jotta ötökät pysyisivät loitolla.

Alppiruusun uusi kasvu sametinpehmeine lehtineen.
Alppiruusun uusi kasvu sametinpehmeine lehtineen.

Kustavin mökkipihalla näkee myös valmiita kasvualustoja, joita Jussila rakentaa uusia kasveja varten. Hän aloittaa rhodopenkin valmistuksen usein jo vuotta ennen istuttamista. Metsäinen rinne on paras paikka. Kuoppaa ei tarvitse kaivaa, vaan maanpinta peitetään juurimatolla tai sanomalehdillä.
– Päälle kasataan pieniä oksia, rikkaruohoja, haketta, ruohoa ja heinää, jonka päälle tulee vielä turvetta ja multaa. Lannoitteena käytän keväisin perunalannoitetta, joka on alppiruusulannoitetta edullisempaa.

Puutarhassa kasvaa myös pieni viinitarha ja useita magnolioita, jotka ovat puutarhurin toinen intohimon kohde. Magnolian kasvattaminen Suomen oloissa on hankalaa, sillä riittävän talvenkestäviä lajikkeita on niukasti. Useita Jussilan kasvattamia magnolioita on kuollut, mutta yksi kukki kauniisti juuri kun kävimme kuvaamassa alppiruusuja. Myös miehen puoliso on innostunut kasveista, ja hänen erikoisalaansa ovat perennat, mausteyrtit ja pionit.

Lumoava Sun station -mangolia.
Lumoava Sun station -mangolia.

Osmo Jussilan kasvatusohjeita

  • Pienilehtiset alppiruusut (useimmat lepidootit) ja atsaleat kestävät aurinkoa paremmin kuin suurilehtiset, joten niitä voi istuttaa aurinkoisille paikoille. Suurilehtiset (elepidootit) sen sijaan on turvallisinta sijoittaa puolivarjoon. Jos kuitenkin riittävän kastelun ja kevätsuojauksen pystyy järjestämään, niin monet suurilehtisetkin kukkivat parhaiten aurinkoisella paikalla. Tuulisella paikalla ainavihannan kasvin lehdistä haihtuu helposti liikaa vettä, mihin auttaa varjon ja kastelun lisääminen.
  • Suomen aurinkoinen kevät voi tuoda ongelmia alppiruusulle, joka on istutettu liian aurinkoiseen paikkaan. Jos kasvi ei saa jäätyneestä maasta vettä, niin auringon paahtava vaikutus voi vaurioittaa lehtiä pysyvästi. Tämän voi välttää joko varjoon istuttamalla tai suojaamalla pensas keväällä suoralta auringonpaisteelta. Helpoin tapa: Istuta alppiruusut ja atsaleat puolivarjoon ja huolehdi kastelusta helteellä.
  • Alppiruusujen ja atsaleojen juuret ovat lähellä maanpintaa. Ne tarvitsevat jatkuvasti kostean, mutta ilmavan maan ja happea juurilleen. Juuret eivät saa olla seisovassa vedessä. Savinen tai hiekkainen maa ei niille sovi ilman kunnollista maanparannusta. Sopiva maa saadaan esimerkiksi tällä sekoituksella: kalkitsematonta turvetta noin 50 %, multaa (esimerkiksi rhodo- ja havumultaa), hyvin maatunutta kompostia ja karkeaa hiekkaa yhteensä noin 20 %, metsäkariketta, maatunutta haketta, kaarnaa, neulasia, pieniä oksia noin 30 %. Helpoin tapa: Yhtä pensasta varten tarvitset metrin levyiseen ja puolen metrin syvyiseen istutuskuoppaan pari säkkiä kalkitsematonta turvetta, yhden säkin rhodomultaa ja kottikärryllisen metsäkariketta.
  • Sopivin happamuus rhodoille ja atsaleoille on pH-asteikolla viiden ja kuuden välillä. Kalkitsemattoman turpeen sekoittaminen maahan lisää happamuutta. Runsaalla lannoituksella tai kalkitsemalla taas voi vähentää happamuutta. Helpoin tapa: Keväällä ennen kukintaa anna alppiruusuille ja atsaleoille puutarhaliikkeissä myytävää rhodolannoitetta ohjeen mukaan annosteltuna.
  • Kasvualustan ilmavuudesta on huolehdittava jatkossakin tuomalla pensaiden juurelle syksyisin muutaman sentin kerros metsäkariketta. Pudonneita lehtiä ei kannata haravoida pois pensaiden tyveltä, sillä ne lannoittavat ja parantavat kasvualustaa.
Saksalainen Humboldt-lajike.
Saksalainen Humboldt-lajike.

Kasvattaminen siemenestä vaatii kärsivällisyyttä

Alppiruusuja on nimetty yli tuhat luonnonlajia korkeista puista aina pieniin varpuihin. Korkeimmat lajit kasvavat kymmenien metrien kokoisiksi.

Vuonna 2008 Osmo Jussila oli perheensä kanssa Aasiassa tutustumassa eri lajeihin ja hakemassa siemeniä. Shaanxin vuoristo Kiinassa on kasviharrastajan unelmapaikka, ja reissua varten mies opiskeli myös kiinan kieltä. Matka vuoristoon loka-marraskuun pakkasilla alkeellisessa majoituksessa oli rankka, mutta reissulta löytyi useita luonnonvaraisia lajeja, joiden siemeniä saattoi kerätä.
– Alppiruusun kasvatus siemenestä kasviksi on pitkäjänteistä puuhaa. Kukkia saa ihailla aikaisintaan 5-10 vuoden kuluttua. Suurin osa Kiinan tuliaisista on kasvanut hyvin ja puhjennut jo upeaan kukintoon. Vuoristosta kerätyt lajit menestyvät täällä, sillä olosuhteet Suomen saaristossa ovat hyvin samankaltaiset kuin luontaisilla kasvupaikoilla Kiinassa.

Saksalainen Feuerwerk-rhododendronlajike.
Saksalainen Feuerwerk-rhododendronlajike.

Mielenkiintoisinta harrastuksessa on ollut omien risteytysten onnistuminen. Jussila on käyttänyt jalostuksessa myös Kiinasta tuotuja kasveja. Käsinpölytys on työlästä, mutta siihen kannustaa tavoite saada kasvien perimä yhdistymään tavalla, joka tuo esiin jotain uutta, kuten kauniita kukkia, lehtiä ja parempaa kestävyyttä. Kauniina kukkiva vaaleanpunainen alppiruusu sai alkunsa käsin pölyttämällä.
– Ensin kukan terälehdet riisutaan, etteivät ne kiinnosta ötököitä. Sen jälkeen kukka pussitetaan ja töpsytetään siitepölyä toisesta lajikkeesta. Alppiruusut risteytyvät helposti, kunhan pysyy lajiryhmien sisäpuolella. Emokasvien valinta ja pölytettävän kasvin kukinnon suojaaminen pörriäisiltä onkin tärkeää.

Jos uudesta risteytyksestä tulee mitättömät kukat, ei uudella lajikkeella ole arvoa, mutta jos saa näyttävän uuden lajikkeen aikaan, kasveilla voi jopa tienata. Varsinkin syvänvihreät lehdet ja uniikki kolmivärinen näyttävä kukka ovat onnistumisia, joita Osmo Jussila on saanut aikaan. Kestäväksi osoittautuneita, joskin nimeämättömiä ja rekisteröimättömiä risteymiä on myyty ja vaihdettu taimitoreilla.

Jussilan itse risteyttämä hybridi.
Jussilan itse risteyttämä hybridi.

Suomessa Rhododendron-suvun perinteet ulottuvat ainakin 1700-luvulle, ja suomalaisia lajikkeita on kehitetty Helsingin yliopiston jalostusprosessissa. Vuonna 1995 Suomen Dendrologian Seuran Rhododendron-kerhossa aloitti seitsemän henkeä, nyt jäseniä on jo noin 300. Yhdistys julkaisee omaa Rhododendron-lehteä, tekee retkiä ympäri maailmaa, hankkii kasveja yhteistilauksina ja välittää siemeniä.

Jussilan alppiruusutarhan  väriloistoa.
Jussilan alppiruusutarhan väriloistoa.

Kommentoi