Lempipaikalla

BLOGIT | Lempipaikalla

Mummolan aarteita

Sain muutama vuosi sitten mummolasta laatikollisen tavaraa. Kaikkea hopeavadeista lusikoihin, mutta myös vitriinissä vuosikymmeniä koristaneista esineitä, joita on saanut aina vain katsoa, ei koskea. Ihastelin pikkutyttönä mummin kullattuja kahvikuppeja ja kauniisti koristeltuja posliiniesineitä. Ajattelin, että juuri tällaisista haluan juoda isona kahvini – kuninkaallisten lailla. Mummini lupasi, että saan kauniit kupit itselleni isona.

©lempipaikalla_mummolan_aarteita-10

©lempipaikalla_mummolan_aarteita-10-2

©lempipaikalla_mummolan_aarteita-16

Aikuisena sitten sain viimein kupit itselleni. Valitettavasti ne eivät aikuisen mieleen enää olleet – ainakaan siten, että niitä aivan päivittäin käyttäisi. Silti, vaikka kupit ovat olleet kaikki nämä vuodet samassa laatikossa missä ne saatiinkiin, ei niitä tulisi mielenkään antaa pois. Jokin taika niissä edelleen on.

Sain mummolasta myös vanhan Arabian teekannun. Tosin saamishetkellä en hoksannut sen olevan Arabiaa, mutta kurkkaus kannun pohjaan paljasti myöhemmin löydön.

©mamma_rimpuilee_yksityiskohtia-10

Vaikka kupit, kannu ja pöytähopeat toki kivoja ovatkin, eipä mummi olisi varmaankaan uskonut, että kaikkein rakkaimmaksi esineeksi meillä kuitenkin muodostuu heidän varastossaan pölyttynyt laatikko, jossa tavarat meille annettiin. Se on kotonamme aina esillä ja se on päivittäin käytössä. Vanha SOK-Rovaniemi -laatikko on kotimme yksi mieluisimmista sisustustavaroista.

Kuvat: Laura Satamo 

Kommentoi