Kerrostalokyttääjän muistiinpanot

BLOGIT | Kerrostalokyttääjän muistiinpanot

Talven riemuja

Kulunut talvi on ollut taloyhtiöille toistaiseksi suosiollinen. Joulukuu oli poikkeuksellisen lämmin ja vähäluminen, mikä tarkoittaa säästöjä lämmitys-, lumenluonti- ja lumenpudotuskuluissa.
Lämmön tarpeen on arvioitu olleen viime vuonna vajaat kymmenen prosenttia alle keskiarvojen, mikä yhdessä vähälumisuuden kanssa voi tarkoittaa tuhansien eurojen säästöjä taloyhtiöissä. Ja lisäksi hyvin nukuttuja öitä taloyhtiöiden vastuuhenkilöille, joiden ei tarvitse pelätä jonkun liukastuvan talon alueella tai jään putoavan katolta ohikulkijan niskaan.

Näinkö? Vai näin:

Kulunut talvi on ollut todella harmillinen. Joulukuun satoi vettä, eikä joulun pyhinä päässyt lainkaan ulkoilemaan ilman massiivisia sadevarusteita.
Ja sitten kun vesisade lakkasi, tulivat paukkupakkaset eikä taaskaan päässyt ulkoilemaan ilman massiivisia arktisen kelin varusteita. Lunta on niin vähän, että ladut ja laskettelukeskukset kärvistelevät vaikeuksissa, eivätkä lapset opi hiihtämään.

Talojen kustannuksista ja hallinnosta huolehtiva työminä kirjoitti ensimmäisen pätkän tyytyväisenä siitä, että monella tapaa rahallisesti rokotetut taloyhtiöt ovat päässeet edes lämmitys- ja lumenluontikustannuksissa halvemmalla jonkin aikaa. Pohjoisen Päijänteen saaresta kotoisin oleva kotiminä – joka hiihti kouluun ainakin talvet – sen sijaan kaipaa kunnon talvea ja kunnolla lunta, tulkoonkin sitten kaupan päälle jäät maassa ja katoilla.
Ihanteellista olisi, työ- ja kotiminä voisivat kumpikin olla tyytyväisiä. Lunta tupruttelisi ja sukset suihkisivat laduilla ja rinteissä, mutta talojen hoitobudjetit pysyisivät silti raameissaan ja vastuuhenkilöt saisivat nukkua yönsä hyvin.
Millaisessa Liisan tai Kaisan ihmemaassa tämä olisi mahdollista?

Tuossa ihmemaassa lämmityskustannukset olisivat kohtuullisia ja taloilla olisi resursseja tehdä energiakorjauksia, joilla lämpötaloutta parannetaan. Suomi on pohjoinen kylmä maa, jossa jokaisen on asuttava jossakin, ja tämä on päätöksentekijöidenkin syytä ymmärtää.
Kiinteistöjen lämmitys on yhteiskunnassamme välttämätöntä ja tarpeellista – kustannusten on pysyttävä kurissa varsinkin kun ne ovat pitkälti julkisen vallan käsissä.

Toiseksi liukkauden torjunta ja lumien luominen olisi hyvin hoidettu sekä sopimuksissa että käytännössä. Kaikki tietäisivät, kenen pitää tehdä ja mitä silloin, kun jäätä on väärässä paikassa.
Joka iikka kantaisi vastuuta myös yksilönä. Vaaranpaikan nähdessään jokaisella on velvollisuus toimia – varoittaa, eristää, suojata. Kun välitön vaara on ohi on aika miettiä kenen vastuulla loppuhoito on.

Ei tämä Talven Ihmemaa ole ollenkaan mahdoton tai utopistinen unelma. Järjestelmällisillä toimilla ja hyvällä tahdolla se on hyvinkin toteutettavissa.
Toimien ja tahdon lisäksi tarvitaan luonnollisesti riihikuivaa, mutta järkevillä investoinneilla rahat voitaisiin kohtuullisella aikavälillä jopa saada takaisin aiheutuvien säästöjen kautta. Joo, tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta pitää olla unelmia ja pitää tehdä töitä niiden eteen – aina osa toteutuukin!

Hiihtokelejä odotellen ja mukavaa talvea toivotellen!
 

Kommentoi