Kerrostalokyttääjän muistiinpanot

BLOGIT | Kerrostalokyttääjän muistiinpanot

Savua ilman tulta?

Kauppalehden Petri Koskinen suomi viime viikolla kovin sanoin isännöitsijöitä ja hallituksen puheenjohtajia: ”Taloyhtiöiden isännöinnin kustannukset ovat ryöstäytyneet… Hintoja vääristää se, että taloyhtiöiden hallitusten puheenjohtajat saavat lahjoja isännöintiyrityksiltä ja isännöitsijät remonttifirmoilta… Taloyhtiöiden hallituksiin tarvitaan nyt lahjomattomia puheenjohtajia.”

Artikkelin kirjoittaja on vetänyt täysin perustelemattomat johtopäätöksensä Kiinteistöliiton ja PTT:n tuoreesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin asumismenojen kehitystä. Tutkimuksen mukaan asumismenojen osuus käytettävistä tuloista kasvaa lähinnä asumisen verotuksen jatkuvan kasvun sekä erilaisten maksujen – kuten sähkön siirtomaksun – kasvun vuoksi. Tutkimuksessa ei viitata ongelmiin taloyhtiöiden hallinnossa eikä hallinnon kustannusten ryöstäytymiseen tai edes merkittävään kasvuun. Olisikin mielenkiintoista kuulla asiaperusteluja näille väitteille.

Kirjoittajan tuttavalla on ilmeisesti ollut yksittäisiä ongelmia yksittäisen taloyhtiön yksittäisessä kokouksessa. Liekö tämä innostanut yleistämään tunnepitoisen kritiikin koko taloyhtiökenttään ja niiden hallintoon. Kirjoituksessa perätään lisää yhteisöllisyyttä taloyhtiöiden hallintoon ja viittataan japanilaiseen käytäntöön, jossa asukkaat huolehtivat itse asuinalueidensa siisteydestä.

Asuinalueiden siisteydestä huolehtiminen on kiinteistönhoitoa, ei hallintoa. Mainittu japanilainen käytäntö tarkoittaa käytännössä suomalaisia pihatalkoita. Taloyhtiöiden hallintoa säätelee Suomessa kuitenkin asunto-osakeyhtiölaki, jonka mukaan taloyhtiössä on mm oltava nimetty hallitus – yhteisvastuullinen talkootyö ei tähän riitä. Yhtiökokous valitsee hallituksen joka puolestaan valitsee isännöitsijän. Kuka tahansa voi toki asettua ehdokkaaksi hallitustyöhön ja kantaa näin kortensa kekoon.

Yhteisöllisyyden ja ihmisten mukaan ottamisen tärkeydestä sekä avoimuudesta olen täysin samaa mieltä. Asukkaiden ja osakkaiden osallistaminen – vaikka sitten pihatalkoisiin – sekä hallinnon avoimuus ovat hyvän taloyhtiön tunnusmerkkejä.  Riittävä ja monikanavainen viestintä on avainasemassa kun puhutaan osallistamisesta, avoimuudesta ja hyvästä hallinnosta. Sen merkitystä ei voi liiaksi korostaa.

Isännöintipalkkioiden osalta en voi enää yhtyä kirjoittajan näkemyksiin. Palkkiot ovat niin Kiinteistöliiton kuin Isännöintiliitonkin selvitysten mukaan nousseet noin prosentin vuosivauhtia. Muiden asumismenojen kasvu on ollut koko ajan huomattavasti suurempaa. Sitä vastoin isännöinnin hintojen jälkeen jääminen huolettaa alaa. Pitkällä tähtäimellä isännöintipalkkioita tulisi uskaltaa korottaa vähintään työmäärän nousun verran.

Lahjomisväitteet hintojen vääristäjänä lienee parasta tulkita huonoksi vitsiksi. Todettakoon, että samaan aikaan kuin tässä Kauppalehden kirjoituksessa esitetään isännöitsijöiden ja hallitusten jäsenten lahjonta syyksi asumisen kustannusten kasvuun, löytävät Talouselämän (19.8.2016 sivu 6-7) haastattelemat asiantuntijat suurimmaksi syyksi kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuden sekä takavuosien asuntopolitiikan.

Uutisoinneissa on eroja.

2 vastausta artikkeliin “Savua ilman tulta?”

  1. Tapio Falck

    Kaikkeeen liiketoimintaan liittyy samanlainen ongelma; päätöksentekijöitä pyritään lobbaamaan. Osa meistä ihmisistä on persompia kestitykselle ja muulle vastaavalle. On itsensä isännöitsijän asia tietää mihin raja vedetään.

    Koska isännöitsijäkunta istuu valtavan kiinteistömassan päällä, noin 85 000 taloyhtiötä, onko sitten ihme, että heitä yritetään saada eri toimijoiden toimesta suosiollisiksi.

    Oman kokemukseni mukaan isännöitsijäkuntamme on pääosin asiallista ja ammattimaista. Oman kokemukseni mukaan taloyhtiöiden hallituksia pyrkivät kyllä ohjailemaan ihan muut tahot kuin isännöitsijät.


    • Kaisa Leiwo

      Kiitos kommentista. Vaikea joka tapauksessa uskoa, että nämä todelliset tai kuvitteelliset lobbausyritykset olisivat missään yhteydessä asumisen kustannuskehitykseen.


Kommentoi