Kerrostalokyttääjän muistiinpanot

BLOGIT | Kerrostalokyttääjän muistiinpanot

Mies joka rakasti järjestystä

Lukaisin viime viikonloppuna Fredrik Backmanin otsikon nimisen kirjan – ihastuttava tarina rivitalokyttääjästä, jonka elämänkulun naapurit ja asuntoyhteisö muuttavat. Kirjasta ei puutu tragiikkaa eikä komiikkaa – sen ympäristönä on asuinyhteisö ja asumisen yhteisöllisyys niin hyvässä kuin pahassakin.

Ove on kuusikymppinen leskimies, joka on syrjäytetty asuinyhteisön puheenjohtajan tehtävistä vuosia sitten. Hän tekee kuitenkin edelleen joka aamu kello kuusi kierroksen asuinalueella – Ove tarkistaa ovet, lukot, parkkipaikat ja kulkuväylät. Hän kirjoittaa ylös pysäköityjen autojen rekisterinumerot voidakseen varmistaa, etteivät autot seiso vieraspaikoilla liian pitkään.

Ove on vaimonsa kuoleman ja työpaikkansa menetyksen jälkeen kuitenkin ollut onneton mies ja hautoo itsemurhaa päästäkseen vaimonsa luokse tuonpuoleiseen. Aikeet kuitenkin keskeyttää joka kerta joku naapuri, joka haluaa lainata tavaroita, pyytää kyytiä, tuoda ruokamaistiaisia tai kysyä yösijaa. Tarinan kantava juoni on minusta se, että ihanat, kamalat, häiritsevät naapurit käytännössä pelastavat Oven. He tuovat hänen elämäänsä sisältöä ja saavat hänet tuntemaan itsensä niin tarpeelliseksi, että elämäkin tuntuu taas elämisen arvoiselta. Kirja on myös hauskaa luettavaa – olen ainakin itse juuri sillä lailla vinksallaan, että hyväntahtoinen asuinyhteisökomiikka riemastuttaa.

Parhaimmillaan hyvä naapuruus ja taloyhtiöasuminen on juuri kirjan kuvaaman kaltaista – keskinäistä auttamista ja yhdessä tekemistä, josta kaikki saavat hyvää. Yksinäisille asukkaille naapurit voivat olla ainoa säännöllinen kontakti, lapsiperheen äidille tärkeä aikuiskontakti. Lapsille naapureista voi tulla isovanhempien sijaisia ja lapsista puolestaan naapureille seuralaisia ja koiran ulkoiluttajia.

Uskaltaisitko yrittää? Jos leivot niin voisiko naapurille viedä maistiaisia? Mahtaisiko naapuri tarjota kyydin autokorjaamolle kun on auton hakemisen aika? Tai viedä koiran ulos silloin kun olet itse myöhään töissä? Mitä voisit itse vastavuoroisuuden nimissä tehdä?

Suomi on täynnä kaikenikäisiä yksinäisiä ihmisiä, joiden elämää naapurit voisivat todennäköisesti parantaa. Mene rohkeasti soittamaan ovikelloa ja tee aloite. Menetettävää ei ole paljon, mutta voitettavaa sitäkin enemmän. Toista kirjaa siteeratakseni lainaa vaikka tulitikkuja jos et muuta keksi.

Kommentoi