Kaikki käsistäni

BLOGIT | Kaikki käsistäni

Kyläluutimassa kauniissa kaveriperheen kodissa

Kyläluuta ilmoittautuu. Minäpä se. Siinä mielessä olen ihan nasta luuta, että yleensä vien mennessäni kahvia tai pullaa, välillä jopa molempia.

Tykkään kyläillä. Keitetään ehkä kahvit, ehkä vain istutaan ja jutellaan. Siinä ohessa on mukavaa ihailla ystävän kaunista kotia ja fiilistellä sen tunnelmaa. Kyläily on mukavaa niissäkin kodeissa, joissa kaivataan remontti- tai suunnitteluapua. Mikäs siinä, jos voi kuulumisten vaihtamisen ohessa nakata pari remontti- tai sisustusvinkkiä ilmoille tai pohtia sopivia värisävyjä ja tilankäyttöä.

Aiemmin pääsin kameran kera kylään erääseen kauniiseen kotiin, jossa sisustaminen on elämäntapa, mutta ei kuitenkaan turhan vakavasti otettava asia. Ohessa muutama kuva teidän lukijoidenkin ihasteltavaksi.

Hilpeä maatuskarivi on kokoontunut lipaston päälle. Kuvat: Hanna Juhala
Hilpeä maatuskarivi on kokoontunut lipaston päälle. Kuvat: Hanna Juhala

Pohdin kyläilyä vähän tarkemmin tämän reissun päätteeksi. Kyläilyssä on jotain ihanan yksinkertaista ja vähän vanhanaikaista, sellaista kiireetöntä ja omalla painollaan kulkevaa hetkestä nauttimista, jollaista toivoisi arjen hurlumheihin vähän enemmänkin.

Oman empiirisen tutkimuksen myötä on tullut huomattua, että vaikka to do-lista vähän kärsiikin kyläluutimisesta, niin loppusaldo jää silti plussalle. Sosiaalista hyvän mielen pääomaa ei korvaa pestyt lattiat, siististi pinottu halkopino tai rypyttömiksi silitetyt vaatteet.

Lyhyt yllätysvisiitti, lounas ystävän seurassa tai koko illan mittaiseksi venähtänyt kyläilyreissu naurusta kipeine vatsalihaksineen on yksi parhaita tapoja keskittyä vain juuri käsillä olevaan hetkeen, juuri siihen ihmiseen joka vastapäätä istuu. Kyläily on carpe diemiä parhaimmillaan.

Sytyttääkö?
Sytyttääkö?

Oma ammatinvalintani sisustus- ja rakennusalalla tuo kyläilyyn pienen lisämausteen (en suostu sanomaan rasitteen, koska rakastan kaikkea kotiin ja sisustamiseen liittyvää), koska kyläillessä tulee tiirailtua koteja sillä silmällä. No, tiedättehän, niin että etsii hauskoja, persoonallisia ja asujiensa näköisiä sisustusratkaisuja, jotka eivät ole suoraan katalogista kopioituja ja joita mielellään jatkojalostaa omaankin käyttöön.

Kuvissa oleva koti on minun mielestäni erityisen kaunis koti. Sellainen, jossa yhdistyy monta puhuttelevaa ominaisuutta: paljon luonnonvaloa, mielenkiintoisia pintoja, suuria huonekaluja ja valaisimia, pieniä ilahduttavia yksityiskohtia ja itse tehtyjä juttuja. Kokonaisuus on yhtenäinen ja hyvin hallittu. Talon asukkaat eivät pelkää ryhtyä tuumasta toimeen, vaan sisustuksellisen kuningasidean syntyessä homman kimppuun käydään vaikka keskellä yötä naulapyssyt ja käsisirkkelit tanassa. SIsustus muuttaakin alati muotoaan vähintään mööpelivalssin muodossa.

Kaverikodin olohuoneen sohvanurkkaus on valoisa ja kutsuva.
Kaverikodin olohuoneen sohvanurkkaus on valoisa ja kutsuva.

Kaiken edellä mainitun lisäksi tässä kodissa on yksi ominaisuus, joka on ehkä kaikkein tärkein kaikista. Nimittäin se, että siellä tuntuu ja näyttää kodilta. Kauniiden ja harkittujen pintojen, huonekalujen ja tekstiilien läpi välittyy se, että tässä kodissa eletään oikeaa elämää, ihan tavallista arkea. Yksityiskohdista löytyy huumoria, ja tavarat on hankittu käyttöä varten. Tässä kodissa aistii sen, että se on sisustettu omin käsin, lämmöllä ja harkiten, ei vain kipaistu kauppaan ja hankittu könttänä kasa saman sarjan yhteensopivia tuotteita.

Niin, ja tässä kodissa tarjotaan hyvää kahvia. Seurasta puhumattakaan. Aika hyvä combo.

Henkilökohtainen suosikkini tässä kodissa, olkaa hyvät.
Henkilökohtainen suosikkini tässä kodissa, olkaa hyvät.

Jos kotona on sellainen olo, että elämisen jälkiä pitää varoa ja arjen näkymistä vältellä, sisustus kaivannee päivitystä hiukan huolettomampaan suuntaan. Koska jos kotona ei voi oikaista itseään sohvalle hienojen tyynyjen ruttaantumisen takia, kokkailla keittiössä roiskeiden pelossa tai kutsua ystäviä murustamaan pullaa, niin mikä kodin käyttöarvo silloin oikeastaan on?

Sunnuntai on loistava kyläilypäivä. Siispä kahvipaketti kainaloon ja ystävän ovelle kolkuttelemaan! Ja huomenna ryppyisessä paidassa mutta iloisin mielin sorvin ääreen, eikös vaan?

Iloista sunnuntaita!

-Hanna

Kommentoi