Kaikki käsistäni

BLOGIT | Kaikki käsistäni

Kukkamaasta rosvojen linnoitukseksi

Minulla on viherpeukalo keskellä kämmentä. Siis todella keskellä. Erotan ruusun, vuorenkilven ja ruohosipulin toisistaan, mutta siihen se melkein jääkin. Meillä on ajan saatossa asunut muutamaa lajia huone- ja ulkoruukkukasvia, mutta niiden kohtalo on yleensä sinetöity viikon sisään kastelusta huolimatta.

Anoppi sen sijaan on oikea puutarhatöiden sensei, mieletön kasvitietopankki ja kaikkien janoisten sankari. Jonkun aikaa anoppi kävi huoltamassa meidän pihalla kasvavia valtaisia kukkaistutuksia ja yritti samalla opettaa minulle vihreystiedon alkeita.

Luulinkin jotain oppineeni ja kävin puutarhahanskat kädessä tarmokkaasti rikkakasvien kimppuun. Rikkaruohothan on niitä rumia, eikös? Olin lopputulokseen tyytyväinen. Sittemmin anoppi valisti, että olin nyppinyt melkein kaikki varsinaiset kukat pois ja jättänyt rikkaruohot paikalleen.

Ei mun pala kakkua.

Terveisiä kivenpyörittäjien kylästä.
Terveisiä kivenpyörittäjien kylästä.

Vaihdoin isompaan lapioon. Kukkamaiden räjäyttäminen olisi ollut aika paljon kevyempää ilman sinne haudattuja cockerspanielin kokoisia kivenlohkareita. Kuntosalikeikkaa ei tosin tarvinnut sen urakan päätteeksi enää heittää, ja kaikki patoutuneet angstit tuli purettua lapioidessa multaa peräkärryyn. Sieltä ne mulkoilivat kulmiensa alta, rikkaruohonkuvatukset. Siitäs saatte, hah!

Jäljelle jäi isoja mustia monttuja pitkin pihaa. Ja julmetusti kiviä. Kiviröykkiötä tiiraillessa sain mahtavan idean: tehdään lohkareista muuri rosvolinnoitukseen ipanoiden leikkipaikalle! Huikeaa! Mahtavaa! Hyötykäyttöä parhaimmillaan!

Hyötyliikunta, yllytyshulluus ja pari mustaa kynttä: siinä toimiva resepti tähän rakennusprojektiin.
Hyötyliikunta, yllytyshulluus ja pari mustaa kynttä: siinä toimiva resepti tähän rakennusprojektiin.

Onneksi aloitin heti alkuinnostuksen aikaan, koska muuten olisi saattanut tulla suru puseroon. Tästä ei nimittäin yhdessä illassa selvitty, saati ihan omin hartiavoimin (isälle terveisiä). Mutta keskenkään ei voinut enää jättää, kun kerran aloitettu oli. Jokainen kivi on käsivoimin siirretty, sovitettu ja nostettu paikoilleen.

Joku voisi nimittää hulluksi. Minä käytän mieluummin nimitystä päättäväinen.

Mutta lopputulos palkitsee. Aika komea muuri siitä tulikin! Linnoitukseen tehdään vielä puuportti, lipputangot ja torni, jossa voi vartioida vihollisen saapumista. Myös vanha puuvene on parhaillaan etsinnässä, koska täytyyhän jokaisella itseään kunnioittavalla rosvolla olla kunnollinen rosvolaiva.

Monttujen tilalle kylvetään nurmikkoa, se meillä sentään pysyy elossa.

Pääkallopaikalta pystyy väijymään kauas.
Pääkallopaikalta pystyy väijymään kauas.

NOIN. Mitään en myönnä, mutta sanonpa vaan että mahtuu tuonne muurin taakse aikuinenkin väijymään ja heiluttelemaan puumiekkaa.

Lapsenmielistä kesäviikkoa!

-Hanna

 

 

Kommentoi