Kaikki käsistäni

BLOGIT | Kaikki käsistäni

Joulumielen salaisuus

Viikon päästä se koittaa: jouluaatto. Ja sen kyllä huomaa kanssaihmisissä töiden merkeissä, ruokakauppajonossa ja kuulumisia soitellessa.

Mistä lähestyvän joulun huomaa? Hyvästä mielestä, antamisen ilosta, rauhallisesta ja lämpimästä tunnelmasta? Vielä mitä. Ihmisillä on pinna kireällä, talous tiukilla ja kilometrin mittainen tehtävälista odottamassa ennen aattoa.

Kuka sen keksi, että joulu on tuomittu epäonnistumaan, jos ei tee suursiivousta, kokkaa joka armasta jouluruokaa itse ja satsaa lahjoihin vähintään yhden kuukausipalkan verran? Joulu saapuu ihan liian monelle ylisuorittamisen ja täydellisyyden tavoittelun merkeissä.

Joulumieltä on vaikea saavuttaa, jos uupuu sitä valmistellessa.

Kuvat ja teksti: Hanna Juhala
Kuvat ja teksti: Hanna Juhala

Mitäpä jos tänä vuonna tehtäisiin asiat ihan rehellisesti itseä ja omaa jaksamista kuunnellen? Otettaisiinkin vähän löysemmin rantein ja vain annettaisiin joulun tulla? Jätettäisiin komeroiden jynssäykset, pakastimen sulatukset ja ruoka- ja lahjavuoret vähän vähemmälle. Satsattaisiin hyvään mieleen, lepoon ja aitoon läsnäoloon läheisten kanssa. Ilman kiirettä, ilman turhaa hässäkkää. Annettaisiin ympärille hyvää mieltä ja leppoisaa tunnelmaa. Aika moni varmaan vaihtaisi mieluusti pari pakettia rennon lupsakkaan seuraan.

Kuulostaa hyvältä? Kannattaa kokeilla, edes tämän kerran. Kuulostaa kliseeltä? SItä se onkin, jos ei mieti asiaa sen enempää. Mutta muistatteko, miltä joulu tuntui lapsena? Tärkeää ei ollut se, oliko siistiä tai oliko ruokapöydästä unohtunut jotain. Tärkeää oli hyvä ja kiireetön tunnelma. Sama pätee aikuistenkin jouluun, eikä se ole vain sanahelinää.

Viimeiset löylyt heitetään saunatontulle.
Viimeiset löylyt heitetään saunatontulle.

Kokeilin puolivalmistejoulua itse pari vuotta sitten. Suunnitelmista huolimatta jäi nimittäin juttuja tekemättä. Esimerkiksi uuni pesemättä. Kaikille en ehtinyt pakettejakaan hankkia. Tiedättekö mitä? Joulu tuli silti. Kukaan ei muistele sitä aattoa että ”Se oli SE kerta, kun laatikot lämmitettiin pesemättömässä uunissa!”

Kaikilta ei tullut myöskään vastapakettia. Hyvä niin, koska vuoden mittaan sain niin monesta suunnasta apua, tsemppiä ja pari konkreettista yllätyspakettiakin, että koen jääneeni reilusti plussalle.

Uunikokemuksen jälkeen olen ollut viisaampi. Uuni on pesty tänä vuonna joskus marraskuun alussa. En pese uudestaan enää tänä vuonna. Aion myös jättää vaatehuoneen, kaapit, pakastimen ja saunan pesun odottamaan sopivaa hetkeä, sitten joskus ensi vuoden puolella. Neulasiakin tulee olemaan olohuoneen lattialla. Olkoon.

 

Toiveissa valkea joulu...
Toiveissa valkea joulu…

Aatonaattona lämpiää sauna. Aion saunoa niin kauan kuin huvittaa. Hautausmaakierroksen vuoro on illalla. Siinä tapauksessa siis, jos keli on mukava ja mieli todella tekee lähteä. Aatonaattona to do-listalla ei tule olemaan yhden ainoata asiaa, vaan silloin laskeudutaan joulun tunnelmaan, nautitaan ja unohdetaan arkipuuhat. Aattona en aio katsoa kelloa. Se jääköön päivän ainoaksi suunnitelmaksi.

Luin kerran jostain aikakauslehdestä kappaleen, joka jäi mieleen. Se meni suurin piirtein näin: ”Aattoaamuna äiti otti syliin, halasi lujaa ja lauloi kovaa ja korkealta. Sitten syötiin jouluruokia ja avattiin paketteja ja tunnelma oli lämmin. Myöhemmin tajusin, että meillä syötiin valmislaatikoita ja jätettiin siivous tekemättä. Kiitos äiti!”

Aikatauluttoman joulun nimissä myös blogi lomailee ensi sunnuntaina.

Ja se joulumielen salaisuus? Sopiva tekemättä jättäminen.

Ihanaa, tunnelmallista ja rauhallista joulua!

-Hanna

Kommentoi