Kaikki käsistäni

BLOGIT | Kaikki käsistäni

Farkkufriikin tyynynpäälliset

Välillä askarrelluttaa pienesti. Tässäpä sellaiseen himoon yksi nopea ja helppo tyynyprojekti, johon uskaltaa ryhtyä aloittelevakin ompelukoneen käyttäjä. Farkuista ommellut tyynynpäälliset sopivat moneen kotiin ja ovat helposti tuunattavissa oman mielen mukaan.

Farkkua tyynyihin! Kuva: Hanna Juhala
Farkkua tyynyihin! Kuvat: Hanna Juhala

Farkku on kohtuuttoman aliarvostettu kangas sisustuksessa. Minusta farkku on mahtava materiaali: jämäkkä mutta samalla taipuisa, hipelöitävä, kivan värinen, yksityiskohtainen, omistajastaan kertova, kertakaikkisen monipuolinen kaveri.

Parasta farkkuprojekteissa tietysti on, että melkein jokaisen kaapista löytyy ainakin yhdet farkut, jotka pyörivät hyllyllä pääsemättä koskaan ulos kotiovesta. Istuvuusongelma esimerkiksi, tai harmittavainen reikä ex-lempipöksyissä.

Miksi marinoida ihanaa farkkua kaapissa piilossa? Raivaa hyllylle tilaa ja ompele farkkusi sisustukseen sopiviksi tyynyiksi. Tämä on kierrätystä parhaimmillaan!(Jos tämän postauksen myötä alkaa farkun uusi nousukiito ja sisustuskuvat alkavat täyttyä rouheasta sinisestä, niin minua saa ilman muuta kreditoida.)

Ompelukonetta välttelevälläkään ei ole syytä huoleen, sillä näissä tyynynpäällisissä on vain kolme suoraa saumaa ommeltavana, eikä reunoja tarvitse edes huolitella.

Homma etenee näin:

Yksistä farkuista riittää materiaalia yhteen tyynynpäälliseen. Jos tilkkutyöt eivät ole esteenä ja jaksat hurautella ompelukoneella enemmänkin, niin hyvällä tuurilla saat housuparista päälliset kahteen tyynyyn. Farkkuun voi toki yhdistää myös muita kankaita – tuunausmahdollisuudet ovat rajattomat.

DIY farkkutyyny
Saksi lahje auki sivusaumaa pitkin

Jos onnenpekkana olet saanut käyttöösi leveät (miesten) farkut, riittää kun leikkaat lahkeet auki toista sivusaumaa myöten. Yhdestä lahkeesta avautuu tyynyn päällipuoli, toisesta taustapuoli.

Mittaa haluamasi kokoiset kappaleet (minulla noin 50 x 50 cm) ja leikkaa palaset irti. Ei haittaa, jos mitta jää muutaman sentin vajaaksi, koska sisätyyny menee kokoon jonkun verran. Tyyny näyttää sitä paitsi ryhdikkäämmältä jos päällinen on aavistuksen liian pieni.

Asettele kappaleet nurjat puolet vastakkain ja ompele suoralla tikillä noin 1-1,5 cm:n päästä reunasta kolmelta sivulta. Jätä alareuna ompelematta. Tyynyn reuna saa tarkoituksella rispaantua ja repsottaa rennosti, sitä ei tarvitse huolitella.

Alareunan nappikiinnitys
Nappikiinnitys alareunassa

Alareunaan ompelin neljä nappia ja leikkasin napinlävet vastapuolelle pienillä saksilla. Jos haluat, voit huolitella napinläpireiät siksakilla. Ei tosin välttämättä tarvitse, koska farkku ei purkaannu kovin helposti.

Sitten vaan sisätyynyt paikalleen ja sohvalle köllöttämään!

Rentoa sunnuntaita!

-Hanna

2 vastausta artikkeliin “Farkkufriikin tyynynpäälliset”

  1. Manna

    Moikka Hanna, olen kunnostamassa vanhaa Domus-tuolia. Haluaisin tuolin olevan musta mattapintainen ja puunsyytkin saisivat ihan vähän näkyä. Mitä suosittelisit maaliksi? Käykö puuöljy siihen tarkoitukseen?


    • Hanna Juhala

      Moi Marianna! Kiva kun kysyit! Wanhojen klassikkojen kanssa saa olla aika tarkkana ennen kuin ryhtyy askartelemaan suuremmin, ettei tule ikäviä ylläreitä tai ettei tapahdu mitään peruuttamatonta. Aluksi pitäisi tietää, mikä on tuolin lähtötilanne: onko sitä esim. maalattu, lakattu tai muuten pintakäsitelty aiemmin, tarvitseeko se paikkausta tai paljon siistimistöitä pohjalle? Jos sulla on lähtökohtana suht siisti tuoli, jossa on kirkas mutta vanha lakkapinta, niin voisit harkita seuraavaa:

      1. Pese tuoli kunnolla (esim. kidesooda, jota saa rautakaupoista, on ihan huippu tuote tähän! Se sekä pesee että vähän ”hioo” pintaa valmiiksi). Tärkeää on saada rasvatahrat ja muut mömmöt pois pinnasta.

      2. Jos vanha lakkapinta on kulunut kovin epätasaisesti, kannattaa käyttää vähän aikaa pohjatöihin ja ”loiventaa” kuluneen ja paremmin säästyneen lakan eroa, niin saat lopputuloksesta tasaisemman. Aloita vaikka karkeudella 240 ja viimeistele vielä astetta hienommalla paperilla. On ihan fiksua karhennella tuolin pintaa kauttaaltaan hiomapaperilla, jotta maali tarttuu kunnolla.

      3. Jos lopputulos saa olla peittävä, kannattaa pohjamaalaus suorittaa mustaksi sävytetyllä tartuntapohjamaalilla. Mä käytän yleensä tärpätillä ohennettua Otexia. Pintaan kannattaa valita laadukas huonekalumaali. Jos maalauskokemusta ei ole hurjan paljon, alkydipohjaiset Miranol tai Empire ovat aika takuuvarmoja valintoja: ne levittyvät hyvin ja peittävätkin mukavasti. Siveltimeen kannattaa muuten panostaa, se on onnistumisen kannalta ehkä kaikkein oleellisin väline! Rautakaupasta saat lisää apuja oikean siveltimen valintaan 🙂

      4. Suunnittele maalausjärjestys ennen töihin ryhtymistä, muuten voi tulla ergonomian kanssa ongelmia. Homma sujuu yleensä aika kivasti, kun työjärjestys kulkee pienimmästä alasta suurimpaan, eli aloita tuolin alta ja maalaa näkyvin ja suurin istuinosa viimeiseksi. Pintamaalin joudut todennäköisesti levittämään 2-3 kertaa, varsinkin jos ohennat maalia. Maalausurakkaan kannattaa varata siis hyvin aikaa: 1 maalikerros/vuorokausi.

      5. Pintakäsittelyainetta valitessa on hyvä muistaa pari juttua: Öljyn ja vahan päälle ei enää voi maalata. Läpikuultavat öljyt, vahat ja petsit menevät puun sisään, joten pinnan puhtaaksi hiominen on hankalaa ellei jopa mahdotonta. Em. tuotteiden kohdalla käsiteltävän pinnan pitäisi olla myös puupuhdas, eli kaikki vanhat maalit ja lakat pitää poistaa uuden tieltä. Uuden maalin saa myöhemmin hiottua pois, mutta miinuksena on ainakin tässä tapauksessa reilu peittävyys. Jos kuitenkin ohennat maalia ja levität sitä useamman ohuen kerroksen, puunsyyt jäävät parhaiten näkyviin.

      6. Joskus myös esim. uusi torkkupeitto tai tyyny ajaa kivasti asiansa ja huonekalun tuunaaminen käy vähän kevyemmin 😉

      Toivottavasti tästä oli apua! Kysy lisää jos jokin jäi ihmetyttämään!


Kommentoi