Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Vihreä kaupunki

IMGP2997Kun on kaunis lauantai- tai sunnuntaipäivä, alueellamme näkee usein liikkuvan paljon ihmisiä jotka eivät ole naapurustosta. Ja mikäpäs siinä, viikonloppukävelyn suuntaa mielellään kaupungissa oleville vehreille omakotialueille missä voi ihailla kauniita puutaloja ja pihoja. Sellaiset ympäristöt ovat kaikin puolin virkistäviä, ne piristävät kaupunkikuvaa ja lisäävät viihtyisyyttä. Vehreät kaupunkipihat parantavat myös ympäristön biodiversiteettiä. Tämä tekee elinympäristöstämme terveemmän.

Nämä vihreät puutarhakaupunginosat ovat melko pitkälti syntyneet 1920-, 30- ja 40-luvuilla. Turun ensimmäisiä omakotialueita olivat Nummi, Itäharju, Vasaramäki sekä Pohjola. Muistan kuinka opiskeluaikanani eräs vaasalainen opiskelutoveri ihmetteli, kuinka Turussa vihreät alueet ja tiiviimpi asutus vuorottelevat ja kaupunki ikäänkuin jatkuu puistojen ja viheralueiden välissä hyvinkin pitkälle. Ympäristön vihreys ja väljyys ovat minulle tärkeä osa kaupungin viihtyisyyttä. Tällaisessa kaupungissa viihtyy hyvin kesälläkin.

IMGP2944
Vasaramäki houkuttelee paljon ihmisiä sunnuntaikävelyille.
IMGP2945
1930-luvun omakotitaloja leimaavat jyrkät kattoharjat.

Puutarhakaupunkiaate syntyi jo 1800-luvulla ja muodostui 1900-luvun alun Suomessa hyvin suuntaa-antavaksi kaupunkisuunnittelussa. Valon ja kasvillisuuden ymmärrettiin edistävät terveyttä ja hyvinvointia, itse kasvatetut kasvikset ja marjat paitsi terveelliseksi ravinnoksi myös taloudelliseksi eduksi, sekä pihassa ahertaminen fyysiseksi hyötyliikunnaksi ja sosiaalisten ongelmien ennalta-ehkäisyksi. Kuinkakohan paljon näitä asioita ajatellaan nykypäivän kaupunkisuunnittelussa ja rakentamisessa?

IMGP2955Toinen puutarhakaupunki-aatteen ilmentymä ovat siirtolapuutarhat. Talon vaihtoehtona kaupunkilaisille tarjottiin vuokralle puutarhoja, joihin sai rakentaa pienen mökin. Turun ensimmäinen siirtolapuutarha on Kupittaan siirtolapuutarha 1930-luvulta – jälleen yksi vihreä piristysruiske Uudenmaantien varressa, suuren automarketin kyljessä. Erityisen hienoa on se, että näin lähellä kaupungin keskustaa tarjotaan, kulutuksen 2000-luvullakin, mahdollisuuksia kasvattaa omaa terveellistä lähiruokaa.

Laura Satamo on Lempipaikalla-blogissaan juuri julkaissut hienon jutun Kupittaan siirtolapuutarhasta (linkki), joten en esittele sitä tässä enää sen kummemmin. Kupittaan siirtolapuutarha on jälleen vaarassa joutua automarketin parkkipaikan laajennukseksi, mikä olisi harmi – erityisesti kun en muista että ikinä olisin jäänyt vaille parkkipaikkaa siellä asioidessani. Kupittaan siirtolapuutarhan viehätys on juuri sen sijainnissa. Se on ilo kaikille kaupunkilaisille, ei vähiten marketin asiakkaille. Etäämmällä sijaitseva Hirvensalon Illoisen siirtola taas ei tietääkseni ole kovinkaan suosittu.

Omakotiaatteen talo poikkesi vanhasta puutalokorttelista siten, että pihaa ei enää ympäröity rakennuksilla, vaan rakennus ympäröitiin puutarhalla, joka näkyy myös ulospäin. Näin puutarha ei ilahduta vain asukkaita vaan kaikkia alueella liikkujia. Ja siinähän se syy omakotialueiden suosioon sunnuntaikävelyiden kohteena tänäkin päivänä luultavasti piilee. Samat sata vuotta vanhat aatteet vihreän puutarhakaupungin virkistävyydestä ruumiille ja sielulle pätevät yhä ja vastaavat yhä ihmisten ihanteita. Pysyköön tämä kaupunki aina vihreänä!

IMGP2986

Kaikki kuvat: John Björkman

Kommentoi