Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Vaivattomampaa ja aikaisempaa satoa monivuotisilla ruokakasveilla

IMGP2475Suurin osa Suomessa perinteisesti viljellyistä ruokakasveista ovat yksivuotisia. Tästä koituu kodin kasvitarhaviljelijälle melkoisesti työtä: siemenkylvöjä aikaisin keväällä, taimien esikasvatusta, suorakylvöjä jatkuvasti eri aikoihin. Ja kun sipulit ja porkkanat on noukittu, ei enää mitään ole jäljellä.

Monivuotisista kasveista on paljon vähemmän vaivaa. Tai, niistä saattaa olla enemmän vaivaa aluksi, mutta sitten ne nousevat ja tuottavat vuosi toisensa jälkeen hyvinkin pienellä hoidolla. Permakulttuurikirjallisuudessa suositellaan usein monivuotisia kasveja juuri vaivansäästön vuoksi. Samalla monivuotiset pystyvät paremmin hyödyntämään hitaasti hajoavia ravinteita. Monivuotiset ovat keittiökasvimaan pitkäaikaissijoitus: ne tuottavat vähemmän kerralla mutta varmasti, vuodesta toiseen.

 

Mansikka. Mansikka on kuin kesän ja kotipuutarhan symboli, jota kaikki rakastavat. Kuka ei haluaisi että omalla pihalla kasvaisi mansikkaa? Mansikan kasvatusta pidetään jostakin syystä vaikeana, mutta ei itseasiassa ole kovin hankalaa.

IMGP2466

Parsa. Parsa on juuri sellainen monivuotinen erikoisherkku, mitä kannattaa pienemmällä kasvimaalla kasvattaa. Pari vuotta ehdin jo unelmoida parsan kasvattamisesta, kunnes tänä keväänä muistin oikeaan aikaan tilata parsan juurakoita ja sain niille sopivan paikankin. Ensimmäisenä vuonna vastaistutetun parsan latvoja ei vielä voi syödä, mutta onneksi parsa, kuten maa-artisokkakin, on myös näyttävä koristekasvi. Joten tällä hetkellä kasvimaatamme reunustavat hauskan näköiset ”parsakuuset”.

IMGP2487

Maa-artisokka. Maa-artisokka on kotipuutarhan kasvien aliarvostettu kuningas. Se on lähes naurettavan helppohoitoinen. Maa-artisokka talvehtii maassa, pärjää täysin itsekseen, tukahtuttaa rikkaruohoja ja kasvattaa syksyllä pitkien varsiensa päähän kauniit kukat (maa-artisokka on auringonkukan sukulainen). Varret antavat myös tuulensuojaa ja tukea muille kasveille sekä antavat paljon biomassaa kompostille. Ainoa, mitä maa-artisokalle tarvitsee tehdä, on kaivaa syötävät mukulat ylös loppusyksyllä tai aikaisin keväällä ja pistää takaisin maahan ne, mitä ei aio syödä. Vaivaksi se toki koituu silloin, jos siitä haluaa eroon. Mutta miksi niin hyödyllisestä ja kauniista kasvista haluaisi eroon?

Raparperi. Raparperi on suomalainen klassikko, joka löytyy jokaisesta vanhasta puutarhasta. Raparperi sinnittelee vaikka kuinka kauan huonoissakin olosuhteissa, mutta sitä kannattaa siirtää aina silloin tällöin. Sen mehukkaista varsista saadaan kevään ja alkukesän ensimmäiset hillot ja mehut. Vuosi toisensa jälkeen, lähes ilman minkäänlaista hoitoa.

IMGP1910

Monivuotiset sipulit. Sipuli on meillä lähes joka ruoan perusraaka-aines. Kuten eräs tuttu asian joskus ilmaisi: ”jos ei ole vielä päättänyt mitä ruokaa laittaisi, voi aina aloittaa kuorimalla sipulin. Sitä siihen ainakin tulee.” Tavallisen ruokasipulin, eli kepasipulin, kasvattaminen siemenestä syötäväksi on kuitenkin melkoisen vaivalloista hommaa kotipuutarhurille: se vaatii kahden vuoden kasvattamisen, ja nostamisen talveksi kellariin.

On kuitenkin monia monivuotisia sipuleita, vaikkakaan ne eivät ole yhtä kookkaita kuin kepasipulit. Ruohosipuli lienee meille kaikista tutuin. Toisia ovat mm. karhunlaukka sekä ilmasipuli, joka lisääntyy kasvattamalla latvaansa pikkusipuleita. Nämä talvehtivat maassa ja lähtevät aikaisin keväällä kasvuun. Nyt keskikesällä ne ovat jo muodostaneet pikkusipulit.

Monivuotiset salaatit ja lehtikasvit. Huomasin tänä keväänä ilokseni, että jotkut viimevuotisista rucoloista olivat talvehtineet ja puskivat tuoretta salaattia jo toukokuussa. Lisäksi on monia muita salaatiksi kelpaavia lehtikasveja, jotka talvehtivat. Esimerkiksi pinaattihierakka, jota olen tänä vuonna kylvänyt, tai Kuralassa kasvava köynnöspinaatti. Sitten ovat kaikki ”villivihannekset” kuten vuohenputki, litulaukka, maahumala tai nokkonen.

Piparjuuri. Piparjuurta, kuten maa-artisokkaakin pidetään usein rikkakasvina. Se voi johtua osittain siitä, että myös piparjuuren syöminen on tullut harvinaiseksi. Voimakas piparjuuri on kuitenkin todella herkullinen mauste esimerkiksi lihan ja makkaran kanssa. Ja todiste siitä, että kyllä täällä pohjoisessakin on osattu arvostaa voimakkaita makuja. Itse en ole kuitenkaan onnistunut vielä saamaan piparjuuresta sellaista kunnon muhevaa juurta, vaan ohuita lankoja vain. Pitänee vain jatkaa yrittämistä.

Yrtit. Monet yrtit ovat monivuotisia ja kestäviä, kuten salvia, minttu, tietyt rakuunat tai nykyään harmillisen unohduksiin jäänyt lipstikka, joka on erinomainen mm. wokkeihin.

Lipstikka ja piparminttu pärjäävät lähes missä vain.

Pelkillä monivuotisilla on silti hankala saada riittävän monipuolista satoa. Ne eivät tarjoa paljoakaan mitään ”ruokaisaa”. Pääelintarvikkeemme kuten viljat, peruna, herneet ja pavut ovat kaikki yksivuotisia. Samaten monet parhaat yrtit, esim. tilli, persilja ja korianteri, porskuttavat vain vuoden kerrallaan. Kun joku kehittäisi meillä monivuotisena kasvavan tomaatin, pavun tai kurkun niin minusta voisi jo saada käännynnäisen. Mutta jos haluaa mahdollisimman vähällä vaivalla saada puutarhastaan jotain kivaa pientä syötävää, kannattaa ehdottomasti aloittaa monivuotisista.

 

Kaikki kuvat: John Björkman

Kommentoi