Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Tulisijojen herättäminen

Vaikka lämmin syksy ei ole antanut aihetta niin viimeistään lokakuun alkaessa alkaa puulämmittäjän olla vaikea pysytellä poissa tulisijan luota. Ensiksi palasi puuhella käyttöön. Sitten alettiin poltella pieniä tunnelmatulia kaakeliuunissa.

Ennenkuin alkaa herätellä tulisijoja ”kesälevolta”, on hyvä varmistaa hormien veto. Pitkän tauon jälkeen savupiippu on voinut kerätä ilmataskuja tai jäähtyä niin kylmäksi, ettei se vedä kunnolla. Jos ulkona on lämmin ilma, vetoa voi olla myös vaikea saada alkuun. Vetoon saadaan käynnistysapua polttamalla sanomalehtipaperia nuohousluukuissa. Sitten kun liekehtivä paperi katoaa humahtaen hormiin (oikeaan suuntaan), tietää että veto on kunnossa. Jos nuohousluukkuun vetää niin kovaa, että tulitikku sammuu, ei pitäisi olla huolta muutenkaan. Tarkemmat ohjeet voi lukea täältä.

Entä sytyttäminen? Usein voi tuntua hankalalta saada puut syttymään. Ja nykyään puhutaan niin paljon pienpolton päästöistä. Miten niitä vältetään? Sytyttämällä päältäkö?

IMGP4654

 

Koivu on petollinen suosikki

Koivua suositaan monestakin syystä polttopuuna niin paljon, että moni polttopuukauppias ei viitsi enää muuta myydäkään. Yleisistä metsäpuulajeistamme sillä on korkein lämpöarvo ja se luovuttaa lämpöä nopeasti, jopa äkäisesti. Lisäksi usein kuullaan puhuttavan, kuinka kätevä sytyke koivun tuohi onkaan. Itsekin vannoin pitkään koivuntuohen nimeen sytykkeenä.

Jos koetat polttaa koivuntuohta, huomaat että se syttyy helposti ja palaa sopivan hitaasti, mutta myös että sen liekit jättävät mustan nokivanan kaikkeen, mihin koskettavat. Koivuntuohi aiheuttaa huomattavasti päästöjä. Lisäksi koivusta lähtevä musta noki tarttuu kaikkialle matkan varrella, muodostaen eristävän kerroksen sinne, minne sitä missään nimessä ei haluaisi – savukanavien sisäpintoihin.

IMGP4676

 

IMGP4678
Jos puut ovat todella kuivat ja käyttää sytykkeenä lastuja, onnistuu päältä sytyttäminen hyvin.

 

Päältä sytyttäminen on suositeltavaa – mutta käytännössä…

Päältä sytyttäminen on kimurantti asia. Sen sanotaan vähentävän pienpolton päästöjä huomattavasti, sillä puupinon päällä oleva liekki pystyy silloin polttamaan allaolevista puista lähtevät kaasut. Päältä sytyttämistä on kuitenkin melko vaikea saada onnistumaan. Perinteisesti alta tai keskeltä sytyttäessä liekit joutuvat kiemurtelemaan polttopuiden lomitse. Lämpö jää vangiksi puiden väliin ja siitä varsinainen syttyminen yleensä lähtee alkamaan.

Päältä sytyttäessä tämä etu jää pois. Sytykkeiden lämpö karkaa suoraan ylös. Käyttämällä päällimmäisenä pientä ja mahdollisimman kuivaa pilkettä tähän saadaan pientä helpotusta. Erityisen helposti syttyvä puulaji, kuten haapa tai mänty sytykkeen alla on myös hyvä idea. Jos on saatavilla puulastua vaikka veistelystä, on siinä oivaa materiaalia päältä sytyttämiseen. Materiaalista voi rakentaa pienen keon, ikäänkuin pienoisnuotion polttopuiden päälle. On siinä silti melkoista värkkäämistä ja helposti epäonnistuu. Olen itse pari vuotta harjoitellut.

 

Puhalla hiileen!

Uusi keino, jonka keksin viime talvena, on vanhoilla hiilillä sytyttäminen. Miksi ostaa kaupallisia sytytystuotteita, kunn tulisijassasi on todennäköisesti viime poltosta jäljellä oivaa sytykettä valmiina? Kerään tuhkien joukosta pienet hiilen palat ja kasaan ne keoksi. Vaatii tulitikun tai pari saada hiiliin hehkun alku. Sen jälkeen hetken puhaltelu hiiliin ja saa aikaiseksi tasaisen lämmön alun joka ei yllättäen sammu. Hiilillä sytytys toimii hitaammin mutta varmemmin – sytytti sitten alta, päältä, keskeltä tai ylävasemmalta.

En sitten tiedä onko tämä paras mahdollinen tapa sytyttää. Puulämmitys lienee jatkuva oppimisprosessi ja taitojaan voi hioa koko elämän.

IMGP4657
Isot puut alimmaksi, sitten pienimmät ja kuivimmat ja lopulta kasa hiiliä pesän pohjalta.

 

IMGP4659
Vaatii yleensä muutaman tulitikun jotta saa hiiliin riittävän alkuhehkun.
IMGP4670
… pientä puhaltelua ja kohta saadaan kahvit porisemaan.

Kaikki kuvat: John Björkman (kahvipannussa)

3 vastausta artikkeliin “Tulisijojen herättäminen”

  1. Antti Numminen

    Kiitos hyvästä ja ajankohtaisesta blogikirjoituksestasi! Haluaisin kuitenkin tuoda esiin toisenlaisen näkökulman päältä sytyttämiseen. Päältä sytyttäminen on todella kannattavaa ja lisäksi helppoa, kun perusasiat ovat kunnossa. 1. Polttopuun tulee olla kuivaa ja klapien tarkoituksenmukaisen kokoisia. Puut kannattaa tuoda sisälle vähintään vuorokausi ennen käyttöä, jolloin mahdollinen pintakosteus ehtii kuivumaan. 2. Varmista hormin veto esimerkiksi tulitikkutestillä. 3. Palaminen kuluttaa paljon huoneilmaa eli sen riittävä saaminen pitää myös varmistaa (vanhassa talossa ei tästä yleensä ole huolta). 4. Käytä kunnollisia sytykkeitä. Parhaita ovat koivun tuohi, tervakset ja puhdas pahvi. Hyvä sytyke palaa pitkään ja synnyttää vähän tuhkaa. Esimerkiksi nykyinen sanomalehtipaperi ei tuhkaamisensa vuoksi ole kovin hyvä sytyke.

    Ajatellaan, että tarkoituksena on polttaa yksi pesällinen puuta ja puut on ladottu oikeaoppisesti eli suuremmat alle ja pienet päälle. Poista päältä pesällisen keskeltä yksi tai koosta riippuen useampi puu siten, että pinon päälle syntyy kolo. Korvaa pois ottamasi puut hyvällä sytykkeellä ja aseta poistamasi puut poikittain sytykkeiden päälle, kuitenkin niin, etteivät ne makaa sytykkeiden päällä. Onnistut varmasti. Ellet nyt, niin ensi kerralla. 🙂

    Oikeaoppisesti poltettaessa lämmitystapahtuma jaetaan sytytyspesälliseen ja lisäyspesällisiin, joita on mielellään enemmän kuin yksi. Sytytyspesällisessä käytetään pienikokoista, helposti syttyvää klapia. Lisäyspesällisissä taas huomattavasti paksumpaa klapia.

    Jos lämmitys täytyy syystä tai toisesta hoitaa yhdellä pesällisellä, ladotaan puut siten, että suuret tulevat alle ja pienet päälle. Puiden päälle on syytä jättää vapaata tilaa noin kolmannes tulipesän tilavuudesta. Näin puukaasut, jotka palavat puumassan yläpuolella, ovat ainakin pääosin tulipesän puolella. Vaikka näin ei täysin olisikaan, on varaavassa tulisijassa niin pitkä matka tulipesästä piippuun, ettei lämpöenergian hukkaantumisesta tarvitse olla huolissaan. Ennemmin kannattaa huolehtia energiasta, joka karkaa harakoille palamattomina puukaasuina, kun sytytetään alta.

    Polttopuiden läpi kiemurrellessaan liekit pyrkivät sytyttämään koko puumassan yhdellä kertaa. Puiden lomassa puukaasut kuitenkin jäähtyvät eivätkä pala kunnolla. Seurauksena ovat suuret häkä- ja hiilivetypäästöt. Kun koko puumassa pyrkii syttymään samaan aikaan, on tulipesässä koko ajan kasvava lisähapen tarve. Ellei lämmittäjä lisää samaa vauhtia ilman saantia, muuttuu tilanne tulipesässä kitupoltoksi, jolloin puun kaasuja jää hapen puutteesta palamatta. Taas menee energiaa hukkaan ja syntyy suuret häkä- ja hiilivetypäästöt. Toisaalta jos lämmittäjä lisää ilmansaantia palamisen tarpeen mukaan, tullaan ennen pitkää pisteeseen, jolloin suuri ilmamäärä ja nopea virtaus heikentävät palamistulosta. Ollaan jälleen tilanteessa, jossa energiaa menee hukkaan ja synnytetään suuret päästöt.

    Puunpoltosta ja pienhiukkaspäästöistä on muuten tulossa seminaari Lietoon 4.11. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan, juttelemaan ja kyselemään lisää aiheesta.
    Tapahtumasta lisätietoa: http://www.valonia.fi/public/default.aspx?contentid=538367&nodeid=14098

    Terveisin, Antti Numminen
    Valonian energianeuvoja


  2. John Björkman

    Kiitos, Antti, arvokkaasta lisätietopaketista. Koetetaan soveltaa ohjeitasi ensi kerralla. Tässä viime päivinä kokeillessani olen itseasiassa huomannut että tuo vanhojen hiilien käyttäminen sytykkeenä nimenomaan auttaa päältä sytyttämisessä. Ne eivät pala loppuun liian nopeasti eivätkä nokea kuten tuohi. Lisäksi tulee niidenkin energiä käytettyä hyväksi. 😉


  3. vesa

    Minulta taas ei hiiliä jää,koska poltan ne loppuun.Pari kolme kertaa kähjää ne arinan keskelle pienellä vedolla niin saa pellit nopeammin kiinni varsinkin jos tulisijassa ei ole tiiviitä luukkuja ja kaikkiin pesiin ei tosiaan mahdu puita kuin ainoastaan pystyyn,mielestäni toimii hyvin niinkin.


Napsauta peruuttaaksesi vastauksen.

Vastaa käyttäjälle vesa Peruuta vastaus