Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Tapettia kamariin

Viikko sitten koitti aika laittaa torpan kamariin uudet tapetit. Vaikka pyrkimyksenä on säästää torpan interiööri mahdollisimman alkuperäisenä, todettiin vuoden koeajan jälkeen että kamarin tapetti nyt vain on liian kärsinyt ja ikävä. Sävykin on kylmän siniharmaa. Eli uudella tapetilla poistamaan autiotalon tunnun viimeisiä rippeitä.
Mutta miten suorittaa tapetointi vanhassa talossa, sen historiaa ja rakennetta vaalien? Ensimmäinen virhe mitä liian monet tekevät on vanhojen tapettien poistaminen. Sitten ihmetellään kun seinästä löytyy lukemattomia kerroksia jännittävää tapettihistoriaa – jonka juuri on purkanut pois!

Jos ei tapetin poistamiseen ole erityistä syytä, voi ihan hyvin jatkaa päälletapetoinnin perinnettä ja jättää vanhat tapettikerrokset alle. Näin säästetään talon historian kerroksia.

Oleellisin syy poistaa vanha tapetti on myös asia, joka on huomioitava uutta tapettia valittaessa: hengittävyys. Etenkin kylmillään olevassa rakennuksessa se on erittäin tärkeä tekijä. Torpan kammarin siniharmaa tapetti osoittautui täysin hengittäväksi paperitapetiksi, eli sen pystyy huoletta jättämään uuden tapetin alle (lue lisää tapetin hengittävyyden testaamisesta).


Uudeksi tapetiksi osattiin nyt valita myös hengittävä malli. Tilasin mallikappaleita sopivista tapettiehdokkaista ja testasin samalla nekin roisketestillä. Valituksi päätyi 1950-luvun tammenlehväkuvio Pihlgren & Ritolalta.


Pohjatyöt

Miten tehdä pohjatyöt jos jättää vanhan tapetin alle? Ensinnäkin tulee käyttää luonnonmukaisia hengittäviä materiaaleja – koloja ja repeämiä ei tasoiteta epämääräisilla pakkeleilla vaan paperilla. Tähän käytin lumppupaperimaista suojapaperia, jonka revin reunoilta sopivan kokoisiksi palasiksi. Revityillä reunoilla ei muodostu selkeitä reunakohoumia.
Palaset liisteröidään paikoilleen selluloosapohjaisella liisterillä.
Lisäksi hioin saumoja ja repeymiä tasaisemmiksi sekä avasin pahimmat kuprukohdat veitsellä, levitin niiden sisään liisteriä ja kiinnitin uudestaan.

 

Kolot tasoitetaan liisteröimällä paperinpalasia päälle.

 

Paikattu, tasoitettu ja hiottu seinä valmiina uutta tapettia varten.

 

Tapetointivälineet

Tapetointiin on tarjolla monenmoista välinettä ja eri ihmiset suosivat eri työkaluja. Itse olen todennut seuraavat tarpeellisiksi:

Tapetointipöytä. Harva pöytä on riittävän pitkä täysmittaisen tapettivuodan käsittelyyn eikä myöskään haluaisi saada ruokapöytäänsä liisteriseksi. Kokoontaittuva tapetointipöytä menee varastointia varten pieneen tilaan. Oma pöytäni on vaneria, joka imee aikaisempien kerrosten liisterit nopeasti itseensä niin etteivät ne tartu liian helposti seuraavaan vuotaan.

Liisteriharja. Liisterin levittämiseen. Paperitapetin kanssa liisteriä levitetään sekä vuodalle että seinään.

Tapettiharja. Tapetin alustavaan kiinnittämiseen tarvitaan erillinen kuivana pidettänä harja.

Tapetointilasta. Muovinen tapetointilasta on aivan ehdoton. Sillä painetaan tapettivuota tiiviisti seinään esimerkiksi nurkista ja listojen päältä.

Tapettiveitsi. Paljon tapettileikkuria eli -viivainta paremmaksi koen tapettiveitsen, jossa on partahöylän terä. Se leikkaa todella nättiä, suoraa jälkeä ja sillä saa tapetin muotoiltua mm. ovi- ja ikkuna-aukkojen sekä pistorasioiden ympärille sopivaksi.

Rätti. Vuotien laidat irtoilevat helposti kiinnitysvaiheessa. Viimeinen silaus on se, että vedän laidat kiinni kostealla rätillä kun vuota on lopullisesti paikoillaan.

Partahöylän terällä varustettu tapetointiveitsi on minulle oleellisimpia tapetointivälineitä ja leikkaa todella siististi.
Tapetointipöytä jolle mahtuu levittämään koko vuodan on myös melko välttämätön.

Miten tapetoin

Monissa tapetointiohjeissa kehotetaan leikkaamaan isompi määrä vuotia kerrallaan. Itse olen todennut tämän vanhoissa taloissa vähän kehnoksi menetelmäksi, sillä yleensä katon yläreuna viettää hieman johonkin suuntaan ja yllättäen saattaa huomata että seuraava valmiiksi leikattu pala jääkin liian lyhyeksi ja täytyy leikata uusi. Koska tapetti on kallista ja vuotien hylkääminen turhauttavaa, olen todennut parhaaksi leikata ja liisteröidä vuodan tai korkeintaan kaksi kerrallaan. Jos tapetti ei ole kuviosovitettavaa, tätä ongelmaa ei tietenkään ole.

Kun vuota on leikattu, liisteröin sen reilulla liisterimäärällä, taitan molemmista päistä kaksin kerroin (liisteripuolet vastakkain) ja jätän vettymään. Sillä välin levitän liisteriä seinään. Kun molemmissa pinnoissa on liisteriä, voi vuodan helpommin liu´uttaa kohdalleen seinällä.

Kun seinä on liisteröity, alkaa ”taiteiluvaihe” eli vuodan kiinnitys. Avaan vuodan yläpäästä ja sovitan sitä. Kun se on suurin piirtein kohdillaan, avaan alapään ja yritän kohdistaa kuvion suurin piirtein keskikohdilta seinää ja harjaan tapetin keskeltä alkaen ylöspäin ja alaspäin kiinni. Tässä kohtaa tapettia saa yleensä irrotella ja sovitella useita kertoja ennenkuin se istuu kohdilleen. Kun aloittaa harjaamisen keskeltä tapettia, ei yleensä kupruja pääse syntymään. Ylä- ja alareuna painetaan lastalla tiukasti kiinni ja reunat kostealla rätillä. Jos reunat aukeilevat, voi pienellä pensselillä työntää lisää liisteriä alle ja vetää jälleen rätillä yli.

Jos on voinut irrottaa listat tapetointia  varten, ei tarvitse olla niin tarkka reunojen leikkaamisen kanssa mutta vanhoissa taloissa niitä ei usein uskalla irrottaa. Tässä kamarissa ei holkkalistaa ylipäätään ole, vaan tapetin yläleikkaus jää näkyviin, mikä tekee hommasta haastavampaa.
Tapetin ollessa vielä märkää reunojen leikkaus ei usein onnistu nätisti tapettiveitselläkään. SIlloin kannattaa leikata vasta liisterin kuivuttua.

Varoitus: Tapetoidessa tulee kiroiltua paljon.

Lopputulos kuitenkin palkitsee. Vähän nuhjuisen ja kylmän tuntuisesta kamarista tuli kesäisen raikas ja valoisa. Säästyi vanhojen tapettien poistamisen vaiva ja talon tapettihistoria on seinien sisällä tallessa.

Kun tapetointiurakka on valmis kannattaa jättää liisteri vielä odottamaan, koska seuraavana päivänä huomaa usein vielä kohtia joita täytyy korjailla.

Kaikki kuvat: John Björkman

Kommentoi