Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Suuren koivun kaato

Mitä olisi arvokas kulttuuriympäristö ilman komeita puuvanhuksia? Ainakin itselleni oleellinen osa kartanoiden ja vanhojen maatilojen pihojen viehätystä piilee puissa, joiden tiedän nähneen sukupolvien vaihtuvan ja elämän, joka itselle on vierasta ja kaukaista. Puut vanhoissa pihapiireissä eivät kuitenkaan ole ongelmattomia. On helppo ihailla toisen pihassa kasvavaa jättimäistä vaahteraa, joka tiputtaa lehtensä katoille ja ränneihin jotka eivät ole omia.

Meidän porttimme pielessä oli komea koivu – vielä viikko sitten. Lähinnä olimme huolissamme sen kaatumisesta. Meillä käynyt arboristi sanoi jo muutama vuosi sitten sen olevan huolestuttavan näköinen. Seuraavana kesänä se meni vielä heikomman näköiseksi. Ei kasvattanut paljoa lehtiä. Viime syksynä ja talvena hermoilin joka myrskyssä puun kaatumista. Jos se kaatuisi talomme suuntaan, se voisi tehdä aika pahaa jälkeä. Toisessa suunnassa on omenapuutarha, josta se veisi helposti suurimman osan omenapuita kaatuessaan.

Silti sen rosoista, elämää nähnyttä pintaa ei voinut olla ihailematta. Vaikka olimme nähneet oravan menevän runkoon sisälle.

Lopulta tein päätöksen ja pyysin että puuta tultaisiin kaatamaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut pitkään aikaan. Aloin pikkuhiljaa unohtaa ajatuksen ja kiintyä koivuun uudestaan. Tänä kesänä se olikin taas elinvoimaisemman näköinen.

IMGP1774

Sama kohta ilman koivua.

Sitten viime viikolla ne tulivat. Olin töissä kun puuvanhus (laskin illalla 80 vuosirengasta) kaadettiin. Hermoilin koko päivän mutta kun tulin kotiin, ei tuntunut pahalta. Nähdessäni saavutetun valon ja avaruuden, ymmärsin kuinka tukossa tämä pihamme osa oli ollut. Etenkin omenapuutarha oli ollut kaikilta puolilta isojen puiden ja talojen varjostama.

Viikonloppuna sai touhuta moottorisahan ja kirveen kanssa. Polttopuiden tekemisestä tulee aina hyvälle mielelle. Tästä saadaan paljon lämpöä – talvelle 2017-2018, kun puut ovat tarpeeksi kuivuneet.

Koivun jättämä tyhjä tila täyttyy ennen pitkää. Läheltä koivun kantoa löydettiin nuori tammi. Nyt sillä on valoa ja tilaa kasvaa. Minun elinaikanani siitä ei tule kovin suurta ja vanhaa, mutta sadan vuoden päästä se on varmasti jo kunnioitettavan kokoinen. Silloin sitä voi joku ihailla ja ihmetellä, millaisten ihmispolvien elämää tuo tammi on mahtanut elämänsä aikana todistaa.

Kaikki kuvat: John Björkman

2 vastausta artikkeliin “Suuren koivun kaato”

  1. Jamppa

    Kyllä ne klapit hienosti palavat jo vuoden päästä talvella, mikäli ovat oikein kuivattuja so. sateelta suojassa ja maasta irti kasassa.


Kommentoi