Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Saunomisohje vuodelta 1944

Suomalaiseen kesään kuuluu olennaisena osana saunominen ja uiminen. Saunomista pidetään usein ikiaikaisena ja muuttumattomana asiana suomalaisessa kulttuurissa. Onko kuitenkaan näin? Vuonna 1944 julkaistu H.J.Viherjuuren Saunaopas antaa meidän kurkistaa suomalaiseen saunakulttuuriin tasan 70 vuoden takaa. Kirjassa annetaan mm. tarkat ohjeet hyvään saunomiseen.

Silloinkin on ollut moninaisia tapoja saunoa ja kirjassa puhutaan paljon kuivan ja kostean saunan eroista. Viherjuuri lukeutuu kuivan saunan kannattajiin: hän paheksuu toistuvasti kirjassa jatkuvaan löylyn heittämiseen perustuvaa saunontaa ja tuo esille tämän tavan lukuisia haittapuolia.

1940-luvulla on ollut tapana käydä saunassa lauantaisin, ”mutta samalla tavalla kuin ihminen voi syödä miltei milloin tahansa, varsinkin kun kysymys on herkuista ja mieliruoista, samoin voi suomalainen käydä saunassa useamminkin kuin kerran viikossa.” Sekä saunan lämmittäminen että saunominen tulee tehdä ajan kanssa ja kiireettömästi. Itse saunomisen Viherjuuri käy läpi vaihe vaiheelta:

A) Hikoilu. Hyvän saunomisen perusedellytys on saunan kunnollinen lämmittäminen. Saunan kuuluu olla niin kuuma, että siellä tulee hiki löylyä heittämättäkin. Kuumassa, kuivassa ilmassa hiki nousee helposti pintaan ja saunassa viihtyy pitkäänkin ilman että alkaa huimata. Lauteilla makaamista, jalkojen ylön nostamista ja vilvoittelemista ulkoilmassa tai järvessä suositellaan.

Kunnollinen lämmittäminen on hyvän saunomisen A ja O.
Kunnollinen lämmittäminen on hyvän saunomisen A ja O.

B) Löyly ja löylyn heitto. Löylyn heittämistä siis vältetään mikäli mahdollista. Heitetään vasta kun ollaan alkamassa vihtoa, sillä ”vihtominen kuivassa ilmassa ei ole miellyttävää”. Löylyvettä tulee käyttää säästeliäästi – hyvin lämmitetty kiuas ei tarvitse paljoa vettä.

Viherjuuri tuo esille kaksi vaihtoehtoista etikettisääntöä löylynheittoon: ”tahtojan valta” tarkoittaa että jokaisella on oikeus heittää lisää löylyä jos tahtoo. ”Huonommat löylymiehet saavat silloin tulla alas lauteilta, jolleivät jaksa pysyä ankarampien löylynottajien tahdissa.” Lempeämpi vaihtoehto on kysyä muilta saunojilta lupaa ennen löylynheittoa.

C) Vihtominen. Ainoastaa kuivatettuja vihtoja tarvitsee liottaa vedessä ja käännellä sen jälkeen kiukaalla. Tuoreella vihdalla voi vihtoa sellainaan, kastamatta. Jokaisella saunojalla on oma vihtansa. Vihtominen aloitetaan yläpäästä ja siirrytään jalkoja kohti. Vihdan voi ottaa myös mukaan järveen ja vihtoa siellä.

D) Pesu. Peseytymistä ei tule tehdä saunan lauteilla, vaan joko erillisessä viileämmässä pesuhuoneessa tai saunan lattialla. Myös vihtaa voidaan käyttää peseytymiseen: vedestä ja saippuasta sekoitetaan vaahtoa vatiin, josta sitä voi vihdalla sivellä ruumiilleen.

E) Huuhtelu. Saippua huuhdellaan runsaalla lämpimällä vedellä. Myös saippuaiset lauteet ja lattiarallit huuhdellaan. Huuhtelun jälkeen käydään tavallisesti vielä lyhyt hetki lauteilla ennen jäähdytystä.

F) Jäähdytys. Saunomisen jälkeen sekä saunomisen välissäkin voi käydä jäähtymässä ulkona, kylmässä vedessä, lumessa tai avannossa. ”Ruumiin jäähdytys ulkoilmassa on kaikkein suositeltavimpia jäähdytys- ja kuivaamistapoja, kunhan pitää huolen, ettei jäähdy liikaa.

G) Kuivaaminen. Viherjuuri ei suosittele pyyheliinan käyttöä: ”Liinoilla ja lakanoilla kuivaamista olisi vältettävä siellä, missä on mahdollisuuksia antaa ihon itsestään kuivua.” Suositeltavinta on olla ulkoilmassa, kunnes ruumis on kuivunut itsestään. Ennen kaikkea saunan jälkeistä jälkihikoilua tulee välttää, minkä vuoksi suositellaan viileää pukuhuonetta.

 

H) Lepo ja ravinto. Saunan jälkeen on hyvä levätä 10-15 minuuttia ”mitään puhumatta, mitään ajattelematta”. Sitten on aika juoda ja syödä hyvä ateria sillä ”saunaillalliset muodostuvat usein suomalaisten herkullisimmiksi aterioiksi.” Makkaran paistamista kiukaalla ei kirjassa kuitenkaan suositella, lähinnä hajun vuoksi.

 

Kaikki kuvat: John Björkman

Kommentoi