Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Saman pöydän ääressä

Kun aamupäivä on vietetty pihalla töiden ja leikkien parissa, on mahtavaa tulla sisälle ja kokoontua lämpimän aterian ääreen (tänään syötiin poronkäristystä). Asetamme kaikille lautaset ja lapset auttavat kattamisessa.

IMGP2177

”Saako jo aloittaa? Saako jo aloittaa?” kuuluu jatkuva papatus, vaikka ruoka ei olisi vielä edes pöydässä. Olemme opettaneet lapset siihen että pääaterioilla odotetaan, kunnes kaikki ovat istuneet alas ja saaneet ruokaa. Lapset ovat sisäistäneet tämän hyvin (paitsi että neljäs ”saako – jo – aloittaa??” on jo aika tympääntyneen kuuloinen). Aterian aloitus kaikkine esillepanoineen ja tarjoamisineen on yleensä kaoottinen.

Tutkimusten mukaan suomalaiset syövät harvoin perheen kesken, harvemmin kuin muut eurooppalaiset. Se on todella harmi, yhteiset ateriat ovat mielestäni yhteisöllisyyden peruspilari. Vieläkin tärkeämpi kuin kotona tehty ruoka, jonka senkin asetan aika korkealle elämänlaadun mittarina. Meillä kuitenkin perhe aterioi yhdessä. Se on lähestulkoon pyhä asia.

Ateriat rytmittävät myös päivää. Muut aktiviteetit aikataulutetaan aterioiden mukaan, ei toisin päin.

Arkisin kokoonnumme kolme kertaa päivässä saman pöydän ääreen: aamupuurolle, työpäivän jälkeen päivälliselle, sekä iltapalalle. Vapaapäivinä yhteisaterioiden määrä kasvaa neljään tai viiteen – tosin aamiaisen syönti tuppaa hieman hajaantumaan, erilaisten heräämisaikojen takia (minä ja nuorempi poika olemme aamuvirkkuja – ja nälkäisiä herätessämme).

Ruoka ei välttämättä aina lapsille maistu. Olemme aina tarjonneet lapsille kaikkea mitä itsekin syömme, emmekä tarjonneet vaihtoehtoja. Silti heistä on tullut nirsoja. Ei mahda mitään. Emmekä koskaan varmaksi tiedä mikä maistuu (paitsi maksalaatikko – se uppoaa aina).

Yleensä vanhempi poika lopettaa ruokailun ensimmäisenä, huudahtaa ”kiitos ruoasta!” ja säntää leikkimään. Lautaselle jää kaikki mikä ei sattunut sinä päivänä maistumaan (tänään oli harvinainen päivä – sekä liha että perunamuussi katosivat ja pyydettiin vielä lisääkin). Eikä yleensä kestä montaa hetkeä ennenkuin pikkuveli säntää perään. Emme viitsi kiusata lapsia pakottamalla heitä odottamaan pöydässä enää sitten kun ovat syöneet. Pidetään ennemmin perheaterialla positiivinen henki ja huolletaan yhteisöllisyyttä.

 

IMGP2180

IMGP2186

Kaikki kuvat: John Björkman

Kommentoi