Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Sali, keittiö ja vinttikamari

Talomme on rakennettu, löytyneiden asiakirjojen mukaan, vuosina 1922-23. 1920-luku oli omakotiaatteen nousukausi. ”Omakotitalo” (siihen aikaan uusi termi) tarkoitti  1920-luvulla nimenomaan työväenluokan ja alemman keskiluokan omaa, itse rakennettua, erillistaloa. Aikaisemmin alemmat yhteiskuntaluokat olivat yleensä asuneet vuokrakasarmeissa. Ajatus kansalaissodan jälkeen oli ilmeisesti että työläinen ei enää olisi ”muiden armoilla” eläjä, vaan omasta talostaan huolehtiva ”pieni isäntä.”

Talomme rakennuttaja oli kuorma-ajuri. Tallista löytyneet, sympaattisesti koristemaalatut länget ovat päässeet kuistin seinälle muistuttamaan siitä.
Talomme rakennuttaja oli kuorma-ajuri. Tallista löytyneet, sympaattisesti koristemaalatut länget ovat päässeet kuistin seinälle muistuttamaan siitä.

Koska jo hyppy vuokratusta hellahuoneesta omaan taloon oli todella suuri, on ymmärrettävää että nämä varhaiset omakotitalot olivat melkoisen pieniä. Meidän omakotitalomme koostui talonkirjan mukaan alun perin keittiöstä, salista ja vinttikamarista, asuinpinta-alaa yhteensä 60,5 neliötä (sekin aluksi jaettuna kahteen asuntoon).

Pohjakaava on selvästi hakenut mallia vanhojen maatilojen rakennustavasta. Talon suurin huone, sali, noudattaa samaa mallia kuin maatilojen salit. Samoin vinttikamari noudattelee silloin jo pitkät perinteet omannutta mallia. Ainoastaan maatilojen perinteinen suuri tupakeittiö on korvattu modernimmalla ja pienemmällä keittiöllä. Näin saatiin omakotimalli joka on ikäänkuin ”pienois-maatila”.

Myöhemmin taloa on laajennettu: kylmä kuisti on luultavimmin 1930-luvulta. Kellariin on tehty sauna ja pesutilat kenties samaan aikaan ja 1990-luvulla on rakennettu toinen vinttihuone. Nykyään talossa on ehkä runsaat 100 neliötä asuinpinta-alaa ja meidän mielestämme sen pitäisi riittää yhdelle lapsiperheelle enemmän kuin hyvin. Meitä ennen täällä asui nelilapsinen perhe ja sitä aiemmin vinttikamaria on yleensä asuttanut vielä toinen perhe. Hyvin me olemmekin mahtuneet – on hyvä tietää ettei lämmitä turhia neliöitä ja että talo tulee olemaan sopivan kokoinen myös sinä päivänä kun lapset muuttavat pois. Siivoamistakin on vähemmän, eikä perheenjäseniä tarvitse lähteä etsimään kun on asiaa. Talvella on mukana pysytellä pienessä lämpimässä tilassa tulisijojen äärellä ja keväällä tuntuu sitä mukavammalta, kun piha avautuu taas uudeksi olohuoneeksi.

Kylmältä lasikuistilta on mukavaa seurata kevään etenemistä.
Lasikuistilta on mukavaa seurata kevään etenemistä.

 

Salin rakenne noudattaa vanhaa talonpoikaista mallia – kaakeliuuni keskellä seinää, kahden oven välissä.

 

Vinttikamarissa on talon kaunein valo.
Vinttikamarissa on talon kaunein valo.

 

Keittiön ikkuna on vanhan tavan mukaan parhaalla paikalla ohikulkijoiden kyttäämiseen.

Kaikki kuvat: John Björkman

 

Kommentoi