Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Risusavotta ja risat

Kevät tuli ja toi kevättyöt tullessaan.

Pari vuotta sitten kun haikailin blogissa kesämökkiä, totesin että lopputalvella alkanut mökkikuume yleensä hälvenee kun omat pihan kevättyöt alkavat (alkaakseen taas uudelleen juhannuksen tienoilla) kun aikaa ei tunnu riittävän edes yhden paikan kunnossapitoon. Nyt tultiin siihen tilanteeseen oikeasti. Kun oman pihan hirveä kuosi paljastui lumen alta, alkoi kahden rintaman sota, jossa torppaprojekti on nyt hetken aikaa jäänyt toiseksi.

Jostakin käsittämättömästä syystä päätimme vielä, että juuri tänä vuonna leikkaamme pensasaitamme matalaksi. Lisäksi esiin tulivat syksyllä kälyltä hakemani vanhat tiilet, joista olisi tarkoitus tehdä harjupenkille reunukset. Ne olin ehtinyt jo autuaasti unohtaa. Talvisesta puiden leikkaamisesta oli myös jonkin verran risuja jäljellä käsiteltäväksi.

Eivätkä ne risut siihen jääneet. Kun olimme saaneet pensasaidan leikattua, koko piha oli täynnä valtavia risukasoja. Jääräpäänä idealistina en tietenkään suostunut harkitsemaan niiden poiskuljetusta. Puutarhajätteet kierrätetään omassa pihassa. Piste.

Keväinen risusavottapiha ei muistuta puutarhalehtien kuvastoa.

Olisi ehkä pitänyt harkita uudelleen siinä vaiheessa, kun sain kuulla omakotiyhdistyksemme tehokkaan oksasilppurin olevan epäkunnossa. Sen sijaan hain lainaan isältäni vähemmän tehokkaan silppurin, joka pystyy silppuamaan korkeintaan yhden peukalonpaksuisen oksan tai kolme-neljä ohutta kerrallaan.

Epätoivo pääsi valloilleen, kun olimme silpunneet koko viikonlopun eikä loppua vielä ollut näkyvissä. Mutta kun niin paljon oli jo tehty, ei voinut enää antaa periksikään. Iltaisin kun meni nukkumaan, soi oksasilppurin säksätys yhä päässä ja silmissä vilisivät risut ja hakekasat.

Seuraavalla viikolla hoidettiin joka työpäivän jälkeen noin tunnin silppuamissessio. Kyllä se siitä. Yllättävän pieni silppukasa jäi lopulta päättymättömien oloisista risuvuorista.

Tänä viikonloppuna pääsin tiiliskivien ladontahommiin. Harjupenkki on osoittautunut hankalaksi kitkeä, jos siinä ei ole mitään, mikä rajoittaisi sen ympäröivästä maasta. Tiilet on saatava paikoilleen nyt, tai ne jäävät pihalle lojumaan ikuisiksi ajoiksi.

IMGP3161

Ehkä kohta pääsemme jo haravoinnin kimppuun. Ennen sitä pitää tosin tyhjentää komposteja.

Torppaa ei suinkaan ole unohdettu. Olen ehtinyt käymään sielläkin ja työ etenee. Jotta projektia olisi helpompi seurata (ja helpompi valvoa tihutöiden tekijöiden varalta), siirsin sinne Puutarhakameran. Markus Nemesolilta lupasi, että voin mielelläni käyttää kameraa johonkin uuteen projektiin. Näin Raksakamera josta tuli Puutarhakamera onkin nyt Torppakamera! Toivon mukaan siitä voi pian seurata autiotalon muodonmuutosta viehättäväksi mökiksi.

Tämä puunpalanen osoittaa harjupenkin idean: maan sisällä lahoava puu tarjoaa hitaasti ravinteita luovuttavan kasvualustan kasvien juurille.
Tämä puunpalanen osoittaa harjupenkin idean: maan sisällä lahoava puu tarjoaa hitaasti ravinteita luovuttavan kasvualustan kasvien juurille.

 

Kaikki kuvat: John Björkman

Kommentoi