Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Puulämmityksestä ja päästöistä

Vaikka talvi on ollut lauha ja kevät lähestyy, olemme silti yhä keskellä puulämmityskautta. Puulämmitys pientaloalueilla lämmittää kodin lisäksi usein tunteitakin – sekä puolesta että vastaan.

On pienpolton vastustajia ja puulämmityksen suosijoita – näistä toinen kategoria jakautuu lisäksi nykyaikaisten ja vanhojen tulisijojen vannoutuneisiin kannattajiin. Sitten vanhojen tulisijojen ystävät ryhmittyvät vielä ”pellit auki”- ja ”peltejä pikkuhiljaa kiinni”-koulukuntiin. Kaikki vankasti kantansa takana.

Että itse lukeudun puulämmityksen ja vanhojen tulisijojen puolustajiin lienee tämän blogin lukijoille selvä asia. Omat tunteeni ovat jonkun kerran roihahtaneet kun olen nähnyt perinteisten pystyuunien käyttäjiä heppoisin perustein syytettävän ympäristön saastuttamisesta. Minun kaakeliuuniani lämmittäessä kun ei synny kuin hädin tuskin havaittavaa pientä haituvaa piipun nokassa!

Mutta kun katson (ja haistan) joskus omakotialueilla joistakin piipuista nousevaa paksua savua joka haisee palaville traktorinrenkaille, ymmärrän kriitikoita. Ja on sitä itsellekin joskus sattunut ”huonon vedon päiviä”.

Tulisijan päästöihin liittyy vielä häkävaarakin, mikä on vakavasti otettava asia. Uskon kuitenkin, että perinteiset tulisijat kestävät objektiivisen tutkailun. Lisäksi niiden lämmönvarauskyky on melkoinen valttikortti kun energiatehokkuutta ajatellaan.

Pystyuunien lämmittämisessä neuvotaan usein sulkemaan peltejä pikkuhiljaa lämmittämisen aikana. Esimerkiksi ruotsalaisen rakennusperintökeskus Gysingen ”Värmen i gamla hus”-oppaassa neuvotaan tulen sytyttyä sulkemaan heti peltejä niin paljon kuin mahdollista ilman että sisälle tulee savun hajua. Kun tuli roihuaa, suljetaan myös tulisijan ilmaluukut. Tulta kohennettaessa pellit ja luukut avataan, mutta tulen edetessä hiillokseksi niitä taas suljetaan ja ohjeen mukaan pellit voi sulkea kokonaan kun hiilloksen ylle alkaa kertyä harmaa tuhkakerros.

Ostin häkämittarin ja kokeilin. Viimeistä ohjetta en ainakaan suosittele harjoittamaan. Sisään tullut haju oli herättänyt epäilykseni jo aiemmin ja häkämittarin piippaus vahvisti asian – peltejä ei missään nimessä kannata sulkea kokonaan jos hiilloksessa on vielä vähääkään hehkua.

Mutta entä muut ohjeet? Olen kuullut, että peltejä ja vetoa kannattaa pienentää tulen yllyttyä kovimmaksi roihuksi koska se palaa liian nopeasti palaakseen puhtaasti. Ja vedon rajoittaminen hiillosvaiheessa?

Kun tuli roihuaa - luukut kiinni ja peltiä pienemmälle. Vai eikö sittenkään?
Kun tuli roihuaa – luukut kiinni ja peltiä pienemmälle. Vai eikö sittenkään?
Hiillos ei tarvitse paljoa ilmaa, mutta tässä vaiheessa ei vielä pidä sulkea peltiä kokonaan!
Hiillos ei tarvitse paljoa ilmaa, mutta tässä vaiheessa ei vielä pidä sulkea peltiä kokonaan!

 

Asiantuntijalta tietoa

Onneksi meillä on lähipiirissä asiantuntija: appiukkoni Kari Peltola on polttokemisti jolla on yli 30 vuoden kokemus voimalaitosluokan polttolaitoksien energiatehokkuuden tutkimisesta. Jututin häntä hieman aiheesta ja sain seuraavanlaista tietoa:

Poltossa pyritään säätämään ilmaa eli vetoa niin, että palaminen olisi optimaalista ja lämpöä saataisiin mahdollisimman paljon talteen. Liian suuri ilman käyttö johtaa lämpöhävikkiin savukaasuissa ja liian vähä ilma palamattomiin savukaasuihin ja epätäydelliseen polttoon.

Eli jos poltetaan pellit koko ajan auki, menetetään myös paljon lämpöä. Jos taas poltetaan liian pienellä vedolla saadaan epätäydellistä palamista kaikkine haittoineen – ympäristölle haitalliset päästöt, myrkyllinen häkä, palamattomina kaasuina tapahtuva lämpöhävikki sekä hormien nokeentuminen. Vetoa pitäisi kuitenkin pyrkiä pitämään mahdollisimman pienenä, niin että palaminen kuitenkin on puhdasta.

Kari on tottunut tutkimaan jätteenpolttolaitoksia, joissa on tarkat mittauslaitteet optimaalisen vedon löytämiseksi. Kodin pienpoltossa ei voi mitata kuin silmä- ja mututuntumalla. Kannattaa siis tarkastella piipusta nousevaa savua ja säätää menetelmäänsä sen mukaan. Paksu, tumma ja haiseva savu ovat selviä merkkejä epätäydellisestä palamisesta. Kuivat puut ovat tietenkin tärkeä lähtökohta.

Ilmeisesti kuitenkin kovimmassa roihuvaiheessa vetoa kannattaa rajoittaa, kuten myös hiillosvaiheessa. Peltejä en kuitenkaan suosittele missään nimessä sulkemaan ennenkuin hiillos on täysin sammunut.

Lisää voi lukea VTT:n julkaisusta Tehokas ja ympäristöä säästävä tulisijalämmitys.

Päältä sytyttämisen pitäisi edesauttaa palamisen puhtautta.
Päältä sytyttämisen pitäisi edesauttaa palamisen puhtautta.

 

Kaikki kuvat: John Björkman

Kommentoi