Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Purkutuomiolta pelastettu

Tässä on yksi oiva ja kullanarvoinen kaveri kylminä talviöinä: Turun kaakelitehtaan uuni 163, myös Koivu-uunina tunnettu. Talostamme oli alkuperäinen kaakeliuuni purettu pois joskus halvan öljyn aikoina, eikä kaakeleita edes älytty säilyttää.
Onneksi eräs uuttera pariskunta oli pelastanut sastamalaisesta purkutalosta useamman kaakeliuunin, joista meidän onnistui hankkia tämä Nyström-Petrelius-Penttilä-arkkitehtitrion suunnittelema kaunokainen. Kaakeliuunin hankinnasta ja muurauksesta kerron erikseen joskus myöhemmin.

4-friisi

Kaakeliuuni on hieno tulisija siinä, että se varastoi ja luovuttaa pehmeää lämpöä pitkän ajan yhdellä lämmityksellä. Nykyään moni ei kuitenkaan osaa enää lämmittää kaakeliuunia oikealla tavalla.
Tässä kaikista oleellisin neuvo: kaakeliuunin pesään ei ole tarkoitus lisätä puita tulen palaessa, vaan siinä poltetaan aina pesällinen kerrallaan, jonka jälkeen suljetaan pellit. Jos tulta poltetaan pitkään, uuni saattaa vaurioitua liian nopeasta lämpölaajenemisesta. Lisäksi kaakeliuunin paras lämmönvarastointikyky jää hyödyntämättä.
Kaakeliuunin sisällä savu kiemurtelee ylös alas pitkiä poskikanavia pitkin ennen savupiippuun nousua, yleensä ensin alas ja sitten ylös molemmilla puolilla, joskus taas yhtä kylkeä alas ja toista ylös. Idea on joka tapauksessa siinä, että monimutkaisella kiertomatkalla lämpö ehtii hyvin siirtyä uunin massaan.

4-luukku

Tässä tarkempi lämmitysohje kaakeli-, pysty- tai pönttöuunille: Uunin pesään ladotaan kuivia puita. Usein laitan puut sisälle kun uuni on vielä hieman lämmin, ehkä tunnin-pari ennen sytyttämistä (ota kuitenkin tuhkat pois ennenkuin laitat uusia puita!) Niin puut ehtivät hieman lämmetä ja kuivua, jonka jälkeen ne syttyvät hyvin ja palavat puhtaasti.
Sytytysvaiheessa pidän peltejä sekä suuluukkuja täysin avoinna. Kun puut ovat syttyneet, suljen sisemmät suuluukut ja avaan niissä olevat venttiilit. Kun palo yltyy todelliseksi roihuksi, suljen venttiilit ja hetken päästä työnnän vielä peltiä hieman pienemmälle roihun hillitsemiseksi.
Jos tuntuu savun hajua, kannattaa peltiä avata. Palon muuttuessa hiillokseksi on hyvä pöyhiä ja käännellä hiillosta jossakin välissä, jotta kaikki osat pääsevät palamaan (tässä vaiheessa peltejä pidetään täysin auki). Yleensä avaan samalla uudelleen myös sisäluukkujen venttiilit, jotta hiillos saa happea palaa kunnolla loppuun.
Kun hiillos taas tasaantuu, voi pellin sulkea puoleen väliin. Tällä tavalla saadaan uuni varaamaan paremmin lämpöä. Peltejä ei pidä sulkea kokonaan ennenkuin hiillos on täysin sammunut. Silloin suljetaan myös uloimmat suuluukut.

4-suuluukku2

Kuten jo mainitsin, kaakeliuunissa poltetaan vain pesällinen kerrallaan. Kestää aikansa, ennenkuin varautunut lämpö nousee uunin pintaan. On hyvä opetella tuntemaan oma uuninsa ja kauanko sen lämpeneminen kestää. Meidän uunimme kohdalla se kestää 4-5 tuntia
Vasta kun lämpötila on kääntynyt hieman laskemaan, kannattaa sytyttää uusi pesällinen. Minä neuvoisin odottamaan ainakin 6 tuntia sytytysten välillä. Meidän uunimme on massiivisemmasta päästä ja voi yhdellä kunnon pesällisellä pysyä lämpimänä jopa vuorokauden.

4-uuni

 
Kuvat: John Björkman.

5 vastausta artikkeliin “Purkutuomiolta pelastettu”

  1. Oona ja Petteri Mäntysaari

    Nuo on kyllä komeita! Ja tosiaan, oikein käytettynä hyvin tehokkaita lämmönlähteitä. Onko sinulla muuten jotain vinkkiä antaa Porin Matin käytöstä? Meiltä kellarista sellainen löytyy ja olenkin miettinyt usein, miten paljon sitä on järkevä lämmittää. Pesähän on kovin pieni. Mahtaako olla parempi poltella monta pesällistä tulikuumaksi vaiko pienempiä määriä useammin? -Petteri


  2. John Björkman

    Itselläni ei ole Porin Matista käyttökokemusta, mutta sehän on periaatteessa puuhella/kamiina-tyyppinen tulisija, jota voi kyllä hyvin lämmittää monta pesällistä putkeen. Tuo ”taukoja pesällisten välissä”-lämmitystapa kuuluu uuneihin joilla on suuri kivimassa. Porin Matin pitäisi taas luovuttaa lämpö suoraan ja se kestää siksi kovempaakin lämmitystä. Kunhan ei lämmitä niin kuumaksi että alkaa hehkua punaisena.


  3. mvvk

    Mitenkä tämä nykyään usein toistettu ohje, että pitäisi polttaa yksi pieni pesällinen ensin jotta tulisija lämpeää, ja vasta sitten kunnon pesällinen paksumpia puita? Päteekö vain uusiin tulisijoihin? Kuinka täyden pesällisen ja minkä kokoisia puita itse käytät?


  4. John Björkman

    No ei tuo koskaan huono ohje ole, mutta ehkä tärkein silloin kun ottaa tulisijaa käyttöön pidemmän tauon jäljiltä. Kaakeliuunissa poltan yleensä noin puoli – 2/3 pesällistä, vähän reilumman kokoisia puita (isompi puu palaa hitaammin, mikä on mielestäni eduksi kaakeliuunissa). Päälle vähä pienempiä jos sytytän päältä. Hellassa poltan vielä pienempää pilkettä, ja erityisesti sytytykseen todella pientä.


  5. Kalle Alho

    Oma tapani lämmittää kaakeliuunia: aina päältä sytyttäen, jotta palaa puhtaammin. Savupeltiä ei kuulema saisi laittaa lainkaan kiinni kun pesässä on kunnon tulet – pelti nokeentuu ja voi rikkoontua. Ilman virtausta pitäisi säädellä vain suuluukkujen venttiileillä. Itse suuluukut tulee pitää kiinni.

    Itse teen toisella tavalla myös kuuman hiilloksen suhteen: heti kun liekit ovat hävinneet, laitan savupeltiä pienemmälle (esim. puoleenväliin) jotta ilman virtaus hidastuu ja enemmän lämpöä ehtii varastoitua uunin massaan. Tässä kohdassa myös suuluukkujen venttiileitä voi laittaa pienemmälle.

    Kolme kaakeliuunia päivässä lämmittävän sedän huomioita vaan, osaksi varmasti myös ns. makuasioita nämä lämmitysjutut. Jokaisen uuninkäyttäjän on hyvä ottaa selville perusteet ja ennen kaikkea oppia tuntemaan oman uuninsa käyttäytyminen – minkälainen veto uunissa on jne.


Kommentoi