Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Polttopuiden pinoaminen on taidelaji

IMGP1727Kesän alkaessa lämmittää on aika miettiä, että myös talvella tarvitaan lämpöä. Viisas puulämmittäjä on jo järjestänyt tulevan talven puuvarannot kuntoon. Puupinot kuivuvat alkukesällä hyvin taivasalla. Maaseudulla tämä osaaminen elää ja näkyy: kevään aikana on talojen pihoihin ilmestynyt niin pienempiä kuin suurempia kuin todella jättimäisiäkin klapipinoja kuivumaan. Moni on polttopuistaan ylpeä ja laittaa pinot näkyvälle paikalle. Jotkut panostavat näyttäviin ja huomiota herättäviin pinoihin.

Valokuvaaja Pekka Turunen jos joku ymmärtää polttopuiden keräämisen ja pinoamisen taiteenlajina. Hän on valokuvannut puulämmitäjiä ja heidän pinojaan Suomessa ja maailmassa ja tehnyt siitä näyttelyitä ja taidekirjoja. Lisäksi hän taiteilee itse mielenkiintoisia puupinoja.

Tilaa säästävä, kestävä ja kaunis pinomuoto on pyöreä pino. Torneilta tai majoilta näyttävät pyöreät pinot vaikuttavat herättävän ihailua ihmisessä kuin ihmisessä. Kävin Turusen kanssa rakentamassa yhden sellaisen pinon saadakseni itsekin oppia miten se tehdään.

Pyöreä pino saa Turusen mukaan seistä taivasalla kaksi kesää. Tätä tarkoitetaan sillä, kun sanotaan että paras polttopuu on ylivuotista: jos puu on kaadettu kevättalvella, se pinotaan ulos kuivumaan ja annetaan kuivua yhden kesän, talven, ja vielä toisen kesän. Se on siis kuivunut yli vuoden.

Polttopuulla, kuten talollakin, pitää olla jalat kuivana jotta se kuivuisi hyvin. Polttopuiden kohdalla tämä on tärkeämpää kuin katto. Pyöreälle pinolle pitää siis rakentaa tuulettuva alapohja. Pinon alle asetetaan peruskivet, aivan kuten talonkin alle. Peruskivien päälle ladotaan paksuista lankuista kehä ja kehän keskelle myös yksi peruskivi. Keskustaan laitetaan lankkuja keskikohdan yli sekä ristiin rastiin, jotta puut pysyvät myös pinon keskellä.

Alkuvaiheessa on tärkeää varmistaa, että puut muodostavat ympyrän ja että ulkoreunasta tulee tasainen.

Sitten aletaan pinota. Meidän pinomme halkaisija oli noin puolitoista metriä ja siihen meni 5-6 kuutiota klapia. Vinot, paksut ja epämääräisen muotoisen puut voi heittää pinon keskelle. Suorista puista aletaan rakentaa pinolle seiniä.

On tärkeää että alimmat rivit muodostetaan ympyräksi, eikä lankkujen myötäiseksi monikulmioksi. Klapien ulkoreunat koetetaan saada mahdollisimman tasaisesti, jotta pino näyttäisi siistiltä. Välillä pistetään joukkoon pitkiä riukuja, jotka sitovat pinon rakennetta yhteen.

Kun on vähän aikaa pinonnut, huomaa että ympyrämuodon ansiosta puut alkavat kerros kerrokselta menemään viistoon, niin että seinät nojaavat ulospäin. Tätä vaikutusta tasataan asettelemalla sinne tänne poikittaisia puita jotka ohjaavat seuraavia klapirivejä nojaamaan vastapäiseen suuntaan. Tätä saa tehdä aina useammin, mitä korkeammalle pääsee.

Kun ollaan tarpeeksi korkealla, täytetään keskustasta hieman seinien yläpuolelle nouseva kasa, ja ladotaan pidempiä puita päälle kartiomaiseksi ”hatuksi”, kaarnapuoli ylöspäin. Pino voidaan jättää tällaiseksi, mutta Pekka Turunen on kehittänyt pinolle vielä pyöreän peltisen ”hatun” johon voidaan kiinnittää lankkuja ”lieriksi”. Näin pino on valmis, ja saa seistä ulkosalla silmänilona aina seuraavan vuoden syksyyn saakka.

 

Kun pino nousee korkeaksi, aletaan tarvita tikkaita.

 

Pekka Turusen taiteeseen voi tutustua osoitteessa www.hiilinielu.fi.

 

Kaikki tässä artikkelissa käytetyt kuvat: John Björkman

Kommentoi