Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Perunapellolla

Jalassa kumisaappaat, kainalossa kuokka ja kaksi haraa ja käsissäni muovilaatikollinen perunoita ja papuja katselen edessäni leviävää savista peltoa, jossa on tasaisin välein numeroituja puisia tikkuja. Pieni apulaiseni juoksee innokkaasti tikulta tikulle, etsien numeroita jotka voisivat viitata että olemme lähellä. Minun täytyy vähän väliä muistuttaa häntä, ettei saa astua kenenkään viljelmille. Kainalossa oleva pitkävartinen kuokka lipsahtelee otteesta tasaisin väliajoin.

Kaupungin vuokrapalstat on sateisen kevään jälkeen lopultakin saatu äestettyä ja mekin pääsemme pistämään perunaa maahan. Kymmenen kertaa kymmenen metriä kuulosti vuokratessa pieneltä, mutta kun kyseinen ala levittäytyy edessä ja näkee kuinka raskas savinen ja paakkuinen maaperä on, alkaa epäillä saammeko puoltakaan siitä viljelyyn. Varoitettiinhan minua Katariinan peltojen savisuudesta monelta taholta, joten en voi sanoa etten olisi tiennyt.

IMGP8524

IMGP8516

No eipä siinä mitään, koetan etsiä suoraa palstojen reunoja seuraavaa linjaa (sillä traktorin äestysjäljet menevät ihan omiaan), vedän linjalangan ja alan vetää kuokalla uraa. Poika vetää innoissaan haralla käytävää viereen. Savipaakut ovat todella isoja eikä tarvitse kuokkia kovin syvälle ennenkuin kiinteä savikerros tulee vastaan.

Asettelemme yhdessä perunoita vakoihin, sitten vedän ne kuokalla taas umpeen. On vaikeaa saada riittävästi maata päälle – minusta tuntuu etteivät perunat tule riittävän hyvin peittoon. Väliin kylvän härkäpapua. Peruna ja härkäpapu ovat sellaisia peruseineksiä joilla voisi elääkin jos niitä kasvattaisi tarpeeksi.

Se tässä on ajatuksena – kotona käytettävissä olevalla alalla kasvatan intensiivistä hoitoa vaativia herkkupaloja, kuten mansikoita, tomaatteja, raparperia tai parsaa, kun taas tällä vuokrapalstalla koetan kuinka paljon ”perusruokaa” tällaisella maa-alalla ja käytettävissä olevalla ajalla voisi kasvattaa. Odotukseni eivät tällä hetkellä ole kovin korkeat, mutta olenpahan utelias koettamaan.

IMGP8527

IMGP8530

Teen asiasta pojalle hauskemman ja ilmoitan että kylvämme härkäpapujen Suomi-Ruotsi maaottelun. Minulla on nimittäin molemmista maista olevia maatiaislajikkeita, ruotsalaista Solberga-papua ja suomalaista Savitaipaleen papua (kuinka näiden lajikkeiden nimet kuvaavatkaan stereotyyppejä kansallisista mielenlaaduista). Kylvämme niitä vierekkäisiin riveihin ja katsomme sitten kumpi kasvaa paremmin varsinaissuomalaisessa savessa.

Perunarivien harjuista tulee harmillisen matalia. Harmaanruskean savimaan muokkaamisessa ja hikisessä ahertamisessa on kuitenkin jotain mukaansavetävää, lähes hypnoottista. Koen olevani osa jatkumoa. Tätä tuntemusta, näitä asioita ovat esi-isämme tehneet ja kokeneet jo tuhansien vuosien ajan, niin kauan kun maanviljelystä on harjoitettu.

Huomaan, että poikakin on maan lumoissa. Olemme ehkä tunnin ahertaneet, kun kysyn häneltä huomasiko hän jo lehmät. ”Mitkä lehmät??”, hän huudahtaa ja huomaa vasta nyt parin sadan metrin päässä laiduntavan punaruskeiden elikoiden lauman. ”No ohoh,” hän toteaa. Sen jälkeen hän kääntää katseensa takaisin maahan ja jatkaa haraamista.

IMGP8534

Puutarhakamera 3.6.2015 (Kuva: Nemesol Oy):

603

Kuvat: John Björkman ellei toisin mainittu

Kommentoi