Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Mitä tehdä, kun tulee ruotsalaisia kylään?

Puutarhakamera ikuisti 21.7. pihassamme oranssin Saabin. (Kuva: Nemesol Oy)

Sain vähän aikaa sitten viestin ruotsalaisilta tutuiltamme Petteriltä ja Annelilta, joita emme ole tavanneet yli kymmeneen vuoteen, että he haluaisivat tulla autolomamatkallaan käymään. No jopas.

He ovat jonkinmoisia hyvän ruoan ja juoman arvostajia. Heidän sosiaalisessa mediassaan on paljon kuvia hyvistä juustoista, oluista, leivistä ja sen semmoisesta. Petter vähän vihjasi saaneensa vähän inspiraatiota vierailuun minun julkaisemistani parsakuvista. Viesteissä mainittiin usein ruotsalaisten suosima muotitermi primörer, kauden uutuuksia. He siis toivoivat pääsevänsä maistelemaan herkkuja meidän kasvimaaltamme.

Paineet nousivat. Eihän tuossa koleudeksi mitä kesäksi tänä vuonna kutsutaan ole kasvanut yhtään mikään! Ja parsojen kausi on ohi. Ovat tällä hetkellä minun mittaisiani joulukuusen näköisiä, jotka eivät kelpää syötäväksi. Mansikat, joita näytti tulevan paljon, ovat raakoja, härmän peitossa tai rastaiden nokkimia. Herneetkin alkavat vasta kukkia!

Kun he vähän myöhemmin kysyivät, josko saisivat jäädä lapsineen yöksi, paine nousi entisestään. Nyt pitää keksiä vielä enemmän hyvää syötävää, ettei kansallinen alemmuudentunne iske.

Luin jostakin jokin aika sitten, että nykypäivän elintason symboleita eivät ole enää niinkään isot talot ja hienot autot. Niiden tilalle ovat nousemassa laadukkaat ruoka-aineet. Luomujauhoista leivotut hapanjuurileivät, paikallisilta tiloilta hankitut raakamaidot ja lampaanlihat sekä tietenkin pienten panimoiden ja meijereiden erikoistuotteet. Ja myös tottakai kaikki itse kasvatettu, yrteistä marjoihin, omeniin ja perunoihin.

Seuraan mitä ilmeisimmin tätä ajatusmaailmaa. Ei haittaa vaikka automme on rupuinen, talossa maalaus kesken ja piha rehottaa. Kunhan ruoka ja juoma mitä tarjoamme edustaa parasta paikallista käsityötä, uskon että kaikki on kohdallaan.

Päivää ennen vieraiden saapumista suuntasimme poikien kanssa vuokrapalstalle koettaaksemme josko siellä olisi edes jotakin mukulaa nostettavaksi. No olihan siellä! Pienen pieniä palleroita, mutta nehän ovat kaikista maukkaimpia. Nostimme aterian verran perunoita. Siinä hätäapu. Päivää aiemmin olimme kerenneet käymään mustikkametsässä. Siinä vähän lisää.

Sitten ostoksille. Varastot täytettiin paikallisten leipomoiden ja maakunnan pienpanimoiden tuotteilla. Pistettiin hyvää lihaa marinoitumaan. Leivottiin itsepoimituista marjoista ja turunmaalaisen myllyn jauhoista piirakka.

20150721_101402

Kun vieraiden kirkkaanoranssi 70-luvun Saab sitten kurvasi pihaan, olimme valmiina. He ymmärsivät hyvän tavan päälle ja olivat tuoneet mukanaan vastaavia herkkuja; ruotsalaisten pienmeijereiden juustoja, oluita sekä Annelin äidin leipomaa tunnbrödiä.

Yhdistelimme ruoka-aineita, ideoimme yhdessä mitä niistä voisi laittaa. Marinoidut pihvit vastanostettujen perunoiden ja hyvän ruotsalaisen juuston kanssa maistuivat. Seuraavana päivänä aamupuurot luomuhiutaleista, itsepoimittuja mustikoita ja paikallisia leipiä.

IMGP0371
Perheen tytär ei käsittääksemme ajanut koko matkaa Uumajasta Vaasan kautta Turkuun.
IMGP0373
Herkuttelun ohessa ehdimme myös tutustua kaupungin nähtävyyksiiin.

Vieraat viihtyivät niin hyvin että päättivät olla vielä yhden yön lisää. Menimme yhdessä kauppahalliin valikoimaan niin juustoja, kaloja kuin leipiäkin. Vieraiden olivat tuoneet lakkahilloa joten oli pakko maistattaa sen kanssa leipäjuustoa. Ja viemisiksi suomalaista hapanruislimppua.

Ja taas mentiin puutarhaan möyrimään. Nostimme piparjuurta savukalan kastikkeeseen sekä keräsimme raparperia hillokkeeksi. Raparperihillokkeesta vieraamme loihtivat kermavaahdon ja vanilja-mantelimassan avulla herkullisen jälkiruoan.

Pääsimme todella hyvin yhteisen kokkailun ja ruoan arvostuksen makuun. Kun molemmilla perheillä on pieniä lapsia, ymmärrämme myös toistemme tarpeet ja rajoitukset, esimerkiksi että ei voi mennä myöhään illalla ravintolaan ja ruoka-ajoista on pidettävä kiinni.

Kun kirkkaanoranssi Saab sitten torstaiaamuna suuntasi kohti satamaa, meistä tuntui kuin mekin olisimme olleet jossakin lomamatkalla. Olimme onnistuneesti vaihtaneet makuelämyksiä ja rikastuttaneet toistemme ruokakulttuureja. Ennen kaikkea koimme että olimme onnistuneet tarjoamaan parastamme. Parasta mitä vieraille voi tarjota on itse kasvatettu peruna.

IMG_0737
Päivälliselle lisämakua saatiin oman pihan raparperista ja piparjuuresta. (Kuva: Petter Körnemark)
20150722_220248
Raparperista tehty jälkiruoka.

Kuvat: John Björkman ellei toisin mainittu.

Kommentoi