Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Metsäpuutarhasuunnitelmia

Kevät etenee. Pääsiäisenä kävi iloinen talkooporukka auttamassa torpan pihan siivouksessa ja nyt alkavat puutarhasuunnitelmat taas hahmottua. Ensimmäinen kesä meni kunnostaessa rakennusta sekä raivatessa pusikoitunutta tonttia. Kunnostustöitä toki piisaa yhäkin, mutta nyt pihaa pystyy hahmottamaan ja pahimmin varjostavat puut on saatu hoidettua. Koska tontti on lehtomainen ja rehevä, alkoi aika nopeasti mielessä itää ajatus, josko torpan pihalle saisi kehitettyä permakulttuurista metsäpuutarha-tyyppistä pihaa, osittain yhdistettynä perinteisempään kasvimaanhoitoon.

Palautin mieleen vierailuni Joel Rosenbergin syötävään metsäpuutarhaan vuodelta 2015 ja mitä opin sieltä.
Metsäpuutarhan ideana on mm. hyödyntää puutarhan eri kerroksia, puiden latvoista maan alle sekä käyttää kasveja, joista on hyötyä toisilleen; mm. typensitojia, ravinteenkerääjiä (joista saadaan typpirikasta biomassaa muiden kasvien lannoitteeksi), kukkijia houkuttamaan pölyttäjiä ym.  Pyritään mahdollisimman monipuoliseen ja rikkaaseen ekosysteemiin, jolloin tuholaisten pitäisi pysyä hallinnassa itsestään.

Itse uskon että tähän kuuluu myös ennestään olemassaolevien elementtien hyödyntämistä. Joten inventoidaanpas vähän torpan pihaa ja mitä mahdollisesti hyödyllistä sieltä löytyy:

-Alueella kasvaa todella runsaasti lehtipuita. Ne tuottavat paljon lehtikariketta ja biomassaa, minkä ansiosta maaperä vaikuttaakin todella multavalta ja ravinteikkaalta. Huono puoli on, että ne varjostavat. On mm. koivua, tammea, tuomea ja pihlajaa.

-Kaikista runsaimmin kasvaa kuitenkin leppää mitä Joel Rosenbergkin oli istuttanut paljon metsäpuutarhaansa sillä leppä on hyvä typensitoja. Sen pitäisi siis parantaa maan ravinteikkuutta ympäristössään vielä entisestään. Iloitsemme siis lepistä.

-Huomionarvoinen on myös yksi suuri raita. Raidat ovat tärkeitä varhaisen kukintonsa ansiosta jolla ne ruokkivat ja houkuttelevat pölyttäjiä paikalle. Vaikka raita jonkin verran varjostaa tonttia, luulen että siitä on kuitenkin enemmän hyötyä kuin haittaa.

-Pari ränsistynyttä omenapuutakin löytyi raivaamani tuomikasvuston keskeltä. Varjoon jääneenä ne eivät ole juuri tuottaneet, mutta katsotaan miten lisääntynyt valo vaikuttaa niihin. Pari omenapuuta lisääkin voisi sopia.

-Vanha mustaherukkapensas on melko villiintynyt mutta tuotaa uskollisesti silti marjaa.

IMGP9860
Typpeä sitovaa leppää kasvaa runsaasti, minkä pitäisi olla hyvä juttu maaperälle.

 

Tontin viljelykelpoiset alueet avautuvat etelään päin, joten pienen raivauksen jäljiltä valoisuuden pitäisi olla kohtalaisessa kunnossa. Talon ympärillä on enemmän puustoa, minkä vuoksi voimme ehkä hyötyä ”metsänreuna-efektistä”. Ja kuten jo sanottu, maaperä vaikuttaa multavalta. Talon pohjoispuoli on kallioinen ja viettää kosteikkoon, eikä siksi ole kovin hyvä viljelyalue.

Otin pienen varaslähdön jo viime syksynä ja istutin hieman syötäviä marjoja tuottavia japaninlaikkuköynnöksiä sekä muutaman tyrnipensaan. Paikalla on vaan näköjään sen verran rikas ekosysteemi että peura oli käynyt näitä jo makutestaamassa ennakkoon. Pitää siis ottaa huomioon peurat suunnitelmissa.

Yhtenä viljelykerroksena on myös muistettava rihmastot. Kotona olen jonkin verran viljellyt siitaketta ja osterivinokasta. Ystäväni biologi ja luontokokki Päivi Lehtonen on kuitenkin siinä määrin vannonut koivunkantosienen nimeen, että päätin itsekin kokeilla. Se on kotoisampi vaihtoehto joka saattaa tuottaa paremmin satoa kuin eksoottisemmat sienet.

Sopivasti tontin raivauksesta on jäänyt tuoreita kantojakin. Sain Päiviltä hänen omista kannoistaan palasia ympiksi. Kuulemma pitäisi riittää, kun vaan laitan saamiani lastuja kannon päälle. Laitoin vielä muovipussit hupuiksi varmuudeksi.

Samaisen kannon viereen olen tehnyt myös pienen kasvimaan alun. Tein sen ruotsalaisen Skillnadens trädgård-blogin ohjeiden mukaan hieman kohopenkkiä muistuttavalla rakenteella. Kasasin syksyllä pahvisen alustan päälle orgaanista biojätettä (pääasiassa haravointijätettä) maatumaan. Biomassaa voi sitten kasata aina lisää päälle. Ainakin ensimmäisenä vuonna on hyvä lisätä myös multaa kasaan kun on kylvö- ja istutusaika.

Hyvää tuottavaa puutarhaa rakennetaan kuitenkin hiljalleen vuosi vuodelta. Myös ideat kehittyvät ajan mittaan. Lähden näistä ideoista nyt liikkeelle ja annan puutarhan kehittyä pikkuhiljaa.

Päivi Lehtonen irrottaa ymppiä omasta sienikannostaan.
Päivi Lehtonen irrottaa ymppiä omasta sienikannostaan.

 

Ymppi siirrettynä uudelle kannolle.
Ymppi siirrettynä tammikuussa kaadetun puun kannolle.

 

Nyt pidetään peukkuja!
Nyt pidetään peukkuja!

 

Tämä ei ehkä näytä hääviltä mutta siitä pitäisi tulla uuden kasvimaan pohja.
Tämä ei ehkä näytä hääviltä mutta siitä pitäisi tulla uuden kasvimaan pohja.

Kaikki kuvat: John Björkman

Kommentoi