Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Maatiaismatkalla Liettuassa

Olemme aina vannoneet, ettemme ikinä menisi järjestetylle ryhmämatkalle. Tänä kesänä päätimme kokeilla. Maatiainen ry:llä oli nimittäin tarjolla Liettuan matka konseptilla, josta oli vaikea kieltäytyä. Bussimatkaan sisältyi niin luonnonpuistoja, japanilaisia puutarhoja, ulkoilmamuseoita kuin etnografisia hautausmaitakin. Olemme lisäksi aina pitäneet Baltian maita kiehtovina, aivan erityisesti Liettuaa. Maatiaisen matkoilla kasvit ja viljelykulttuuri ovat pääosassa, joten tämä oli meille aivan täydellinen paketti.

Välillä myös tuntuu, että kotoa täytyy päästä hetkeksi pois, myös siksi että paremmin tajuaa kesän tulleen.

Bussimatkailussa tulee joskus hikiset oltavat, mutta se on ekologinen tapa matkustaa. Lisäksi bussimatkailun suurimpia etuja on, että pääsee nauttimaan ikkunasta avautuvista maalaismaisemista. Se kun on sitä todellista toisen maan kokemista, kun omin silmin voi mitata kaikki matkan varrelle jäävät metsät ja pellot. Katsoa, kuinka Viron kangasmetsät hiljalleen muuttuvat yhä lehtevämmiksi ja nähdä jokainen Baltian mahtavista joista.

Bussin ikkunasta voi myös vertailla eri maiden asumisolosuhteita. Liettuassa vaikutti esimerkiksi olevan huomattavasti enemmän uudisrakennuksia kuin Latviassa tai Virossa – ja vastaavasti vähiten puurakennuksia. Yksi suurimpia Baltian viehätyksiä on ihmisten vahva kosketus juuriinsa ja sitä kautta myös omavaraistalouteen. Merkille pantavaa oli, että lähes joka pihassa, jopa aivan kaupunkien keskustoiden tuntumassa, komeilivat näyttävät peruna- ja kasvimaat sekä pitkät polttopuurivit. Polttopuita varten rakennetut pienen autotallin kokoiset liiterit olivat melko yleinen näky.

IMGP9560

IMGP9297

IMGP9409
Neuvostoajan kolosseja Kaunaksessa.

Lehmiäkin näkyi paljon enemmän kuin kotomaassa, useimmiten vain kolme-neljä lehmää kerrallaan. Vaikka EU-tuet ajavat varmaankin samankaltaisiin suurtuotantolaitoksiin kuin meilläkin, ilmeisesti Baltiassa on melko yleistä pitää lehmää omiin tarpeisiin. Teoria sai vahvistuksen, kun siellä täällä näkyi ihmisiä käsilypsyllä.

Neuvostoaika on tottakai jättänyt omat jälkensä Baltian rakennettuun ympäristöön; osin karuja betonikomplekseja ja kolhoosien maatalouskeskuksia, mutta osin myös sympaattisempia ilmiöitä, kuten osuuskuntaperiaatteella perustetut autotallikompleksit. Näitä autotallirivistöjä löytyy kaikista Baltian maista. Niissä ei niin usein ole pidetty autoja, vaan ne ovat toimineet miesten harrastelu- ja nikkarointitiloina, eli ”miesluolina”, joihin on usein liitetty myös maanalainen kellari. Nämä näyttävät olevan monella alueella yhä elävää perinnettä vaikka niitä onkin paljon lunastettu tehokkaammaan rakentamisen käyttöön.

Rumšiškesin ulkoilmamuseossa lähellä Kaunasta sai taasen tutustua perinteisempiin liettualaisiin asumismuotoihin. Valtavalle museoalueelle oli koottu eri maakuntia edustavia kyliä rakennuksineen. Rakennusten kasvimaihin oli selvästi kiinnitetty paljon huomiota. Myös tienvarsiristejä, jotka olivat neuvostoaikana pannassa, löytyi museosta paljon. Perinteiset liettualaiset asumukset olivat usein melko samanoloisia kuin suomalaiset, löytyipä museosta savusaunakin.

Ulkoilmamuseon lisäksi vaikuttavimpia nähtävyyksiä olivat rannikkoalueen lomakaupungit, kuten Palanga suurine laitureineen ja markkinakatuineen, sekä Kuurinkynkään kansallispuisto, joka on täynnä mitä moninaisimpia nähtävyyksiä. Pääkaupunki Vilnassa on taas aivan omanlaisensa, lumoava tunnelma joka on barokkimaisuudessaan aivan erilainen kuin esim. Tallinnan.

Maata pitkin matkailu lähimaihin on ekologista ja antoisaa. Tutustumalla sukulaiskulttuureihin oppii tuntemaan omaansa. Baltian maat ovat täynnä upeita nähtävyyksiä, joten kannattaa ehdottomasti hakeutua Tallinnaa kauemmas.

IMGP9452
Rumšiškesin ulkoilmamuseota.
IMGP9382
Palangan laituri.
IMGP9356
Palangan kasvitieteellinen puutarha.
IMGP9594
Vilnan vanhaakaupunkia.
IMGP9188
Kuurinkynkäällä vallalla oli koristeellisempi rakennustyyli.
IMGP9276
Kuurinkynkään dyynejä.

Kaikki kuvat: John Björkman

Kommentoi