Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Kotitarveviljelijän keväiset suunnitelmat

Lumet sulivat ja ensimmäiset hyötykasvit alkavat jo kurkistaa maasta. Kuten esimerkiksi muutaman viikon takaisesta kirjoituksestani käy ilmi, omavaraisviljelymme on auttamattomasti harrastelijatasolla. Eikä mikään läheskään täysi omavaraisuus ole edes suunnitelmissa. Kuitenkin olen tyytymätön siihen, mitä 900 neliön melko varjoisa pihamme pystyy tuottamaan. Piha tuntuu usein kesäisin muutenkin pieneltä, ja tekisi mieli ajoittaista maisemanvaihtoa, mielellään paikkaan jossa olisi laajemmat viljelymahdollisuudet.

Mutta mihin? Ja mihin riittää rahkeet? Ja mitä me oikeastaan tarvitsemme ja haluamme? Tässä joitakin asioita, mitä toivelistalla olisi:

-viljelyalaa enemmän tilaa ja vähemmän hoitoa vaativille kasveille kuten perunalle ja pavuille.

-enemmän hedelmäpuita ja marjapensaita

-paikka, jossa lapsetkin viihtyisivät ja olisi tilaa temmeltää

-läheisyys metsään, sekä marjastusta ja sienestystä että ulkoilua ajatellen

Entä mitä ovat vaihtoehdot?

Kupittaan siirtolapuutarha-idylliä.

 

Siirtolapuutarha – piha kaupungissa

Siirtolapuutarhat ovat hieno asia ja etenkin kaupunkikuvan piristäjiä. Niissä on yleensä omenapuita ja marjapensaita tarjoamassa kaupunkilaisille itse viljeltyä satoa. Siirtolapuutarhat ovatkin olleet viime aikoina tapetilla, kun Kupittaan siirtolapuutarhan mahdollisesta lopettamisesta tai muualle siirtämisestä ollaan puhuttu – ironista kyllä samaan aikaan kun kaupunkiviljely alkaa olla totisesti ajan hermolla. Toivon hartaasti, että näin ei tapahtu. Kupittaan siirtolan viehätys on juuri siinä, että se on vihreä piristysruiske niin keskellä kaupunkia. Kaupunkilaisten oma viljely ansaitsee olla näkyvällä paikalla, missä se samalla kertoo toiminnan juurista ja jatkuvuudesta.

Peltolan siirtolapuutarhassa taas mökit ovat isompia, vähän niinkuin kesämökkejä kaupungissa. Siirtolapuutarhoissa mietityttää toisaalta niiden näkyvyys ja sen mukana tuleva tietty edustavuusvelvoite. Etenkin Peltolan kohdalla minusta tuntuu että siellä on tietynlaiset odotukset pitää pihansa siistinä ja nättinä. En myöskään tiedä miten siellä suhtauduttaisiin siihen, että pääpaino on peruna- ja papuviljelyssä. Siirtolapuutarhojen palstat kun vaikuttavat olevan melko koristepainotteisia. Ovatkohan siirtolapuutarhat kuitenkin enemmän kaupunkien kerrostaloasukkaita varten?

Kupittaan palstat ovat enemmän minun makuuni, siellä on jotenkin boheemimpi tunnelma. Ja 1930-luvun puutarhamökit miellyttävät silmääni. Mutta jos puutarhan tulevaisuus ei ole taattu kuin viiden vuoden päähän en tiedä haluanko panostaa sellaisen hankkimiseen vaadittavaa rahamäärää? Vaikka toisaalta haluaisin lähteä mukaan puolustamaan Kupittaan tulevaisuutta nykyisellä paikallaan.

Peltolassa on jotenkin jämptimpää.

 

Kesämökkiunelma nostaa päätään taas

Kesämökki liittyy jotenkin olennaisesti suomalaisiin elämänihanteisiin. Kesämökkikuume iski viime vuonna näihin samoihin aikoihin, ja toisen kerran taas kesällä, kun kirjoitin siitä blogiinkin. Nyt se kummittelee ja kuumottaa taas.

Pelkään, että vanhassa hirsitalossa asujalle kesämökissä on liikaa töitä. Toisaalta kaipaamme aika ajoin läheisyyttä maaseutuun ja luontoon. Ja vanhojen talojen halaajana houkuttaa ajatus, että voisi pelastaa jonkun unohtuneen punamullatun torpan tai vanhan maatilan lahoamiselta tai purkamiselta. Taloa jota voisi pikkuhiljaa kunnostaa, kun ei siellä tarvitse asua ympärivuotisesti. Taloa, joka ei tarvitsisi sisävessoja tai sähköjä, jonka voisi vain pitää sellaisenaan.

Olemme käyneet paria katsomassakin, mutta mökin hankkiminen on iso sitoumus, jota kannattaa harkita pitkään ja perusteellisesti.

 

Joku tällainen olisi kiva…

Kaupunkiviljelijälle palsta

Siirtolapuutarhan ohella toinen tarjolla oleva kaupunkiviljelyn muoto on palstaviljely. Turussa on paljon palstoja eri paikoilla vuokrattavaksi, monet niistä vain lyhyen pyörämatkan päässä. Palstoja vuokraa Turun 4H-yhdistys, jonka nettisivuilla on tarkempia tietoja palstoista. Palstaviljelyssä painopiste on yleensä hyöty- ja ruokakasveissa.

Palsta ei toisaalta houkuttele sen kummempaan ajanviettoon, enkä usko että lapsia saa siellä viihtymään. Siellä ei myöskään voi kasvattaa omenoita, ja marjapensaidenkin tuottavaksi saaminen on vähän niin ja näin. Katariinan palstoilta voi lähteä retkeilemään Katariinanlaaksoon tai Rauvolanlahden pitkospuille. Kysymykseksi jää, tuleeko siellä käytyä riittävän usein?

Palstaviljelyn etuna on kuitenkin, että palstaa ei ole kallis hankkia (vuokrat ovat pari kymppiä aarilta), eikä siihen tarvitse sitoitua kuin vuodeksi kerrallaan, toisin kuin siirtolapuutarhaan tai kesämökkiin.

Jää nähtäväksi mihin tässä päädytään. Tätä kirjoittaessa tuntuu ehkä parhaalta ratkaisulta vuokrata täksi kesäksi palsta ja antaa ajatusten hautua. Mutta saa nähdä, aina tulee uusia mielenkiintoisia tilaisuuksia vastaan.

 

IMGP6336

 

Kaikki kuvat: John Björkman

Kommentoi