Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Kevätinvalidina hirsitalossa

Olen useasti tässä blogissa tuonut esille sitä, kuinka puutaloasuminen on aktiivista elämää. Vanha talo ja puutarha pitävät aktiivisena, se on vähän niinkuin hyötyliikuntaa. Kuten usein myös olen tuonut esiin, on aktiivisuus yleensä korkeimmillaan keväällä, kun pitäisi laittaa piha kuntoon ja tehdä talon ulkoisia kunnostuksia. Kevään ilmasto on yleensä parasta aikaa myös maalaamiselle ja puiden pilkkomiselle.

 

Entäs sitten kun toimintakyky menetetään, vaikkakin väliaikaisesti? Kävi nimittäin niin, että jouduin lopputalven liukkauden uhriksi. Ranne murtui ja nyt olenkin toista kuukautta käsi kipsissä.Ilmeisesti ranteen täydellinen paraneminen kestää todellakin pitkään enkä tiedä koska pystyn taas tekemään raskaampia hommia.

 

Mökillä olisi kolme kaadettua puuta odottamassa pilkkomista. Mökki oli tarkoitus punamullata ja kotitalon kadunpuoleinen julkisivu maalata öljymaalilla tänä keväänä. Piha pitäisi putsata ja haravoida. Kasvimaat pitäisi kunnostaa ja tyhjentää kompostit. Puut ja pensaat leikata. Enkä tällä hetkellä kykene edes viipaloimaan leipää itse.

 

Itseasiassa tämän tekstinkin kirjoittaminen on hankalaa, ja ylipäätään mahdollista vasta nyt neljännellä parantumisviikolla. Mutta tottahan on että tekevälle sattuu ja todennäköistä että ennen pitkää omallekin kohdalle sattuu joku haaveri. Ja sitten on vain hyväksyttävä se, että toimintakyvyn voi myös menettää.

 

Onneksi perheessä on toinen aikuinen, mutta inhottaa rasittaa puolisoa ylimääräisillä töillä mitä en itse pysty tekemään – puhumattakaan kaikesta avusta, mitä itse tarvitsen. Nostan hattua hänen tarmokkuudelleen.

 

Ja olisi voinut käydä pahemminkin. Olisin voinut murtaa nilkkani tai joutua pyörätuoliin, jolloin en pääsisi kuistin portaista ulos. Ja lapset eivät onneksi vaadi enää kovin suurta huolenpitoa. Jos tässä tilanteessa olisi vielä vaippaikäisiä lapsia, oltaisiin todellisessa liemessä. Nyt lapset pystyivät jopa auttamaan minua tekemään kylvöjä.
Mutta ennen kaikkea; tämä on vain väliaikaista. Nyt täytyy vaan hyväksyä kyvyttömyytensä. Seurata kevään etenemistä ja koittaa ottaa rauhallisesti, tietäen että ennen pitkää kykenen taas tarttumaan kaikkiin tekemättömiin töihin. Vaikka ihan helppoa se ei ole.

 

Kuvat: John Björkman

Kommentoi