Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Keskitalvi – omavaraisuuden mittari

Helmikuun alkuun sijoittuu vanhan kansan merkkipäivä, Kynttilänpäivä. Itse koen sen merkityksen siinä, että valon paluu alkaa tuntua. Linnut alkavat tähän aikaan yleensä laulaa ja talvi saa jo pienen keväisen vivahteen.

Entisajan omavaraistaloudessa eläjille Kynttilänpäivä oli kuitenkin totinen paikka: silloin mitattiin, onko varastossa tarpeeksi muonaa että pärjätään ja ovatko talven työt edenneet riittävissä määrin:

”Onko tehty talven töitä,
onko riihet rimpotetut,
onko pitkiä pinoja,
onko kasket pölkytetyt,
onko kankahat kanittu,
onko kahtia karjan ruoka,
kolmia perehen muona?”

”Kahtia karjan ruoka, kolmia perehen muona” tarkoittaa, että elikoiden rehusta sai tähän aikaan olla puolet syöty, mutta ihmisten ruoasta vasta kolmannes. Näin siksi, että ihmisten ruokasadon kypsymistä saa odottaa pidempään.

IMGP5937

IMGP5939

Meidän säilötystä sadostamme ei voi millään sanoa että olisi kaksi kolmannesta vielä jäljellä: viimeiset omenamehut juotiin juuri. Hilloa on vielä muutama purkki jäljellä. Chilit sentään kuluvat hitaasti, sillä lapset eivät suostu syömään kovin tulista ruokaa. Puutarhamaahan jäi vielä melkoinen määrä nostamatonta maa-artisokkaa odottamaan hankien sulamista.

Pitkien pinojen suhteen tilanne on parempi, kiitos leudon talven. Liiterissä on tavaraa vaikka pakkanen paukkuisi vappuun. Tosin päätin tilata joulun tienoolla lisää puuta, mutta en siksi että puuta ei olisi riittävästi, vaan saadakseni varastoon helpommin palavaa kuusta kovien lehtipuiden joukkoon.

Minkääntasoinen omavaraisuus – edes hillon suhteen – on vaativa, paljon suunnittelua ja opettelua vaativa laji. Onneksi ei ole henki siinä kiinni.

IMGP5923

IMGP5920
Siemenissä vara ensi vuoden kasvulle.

Kaikki kuvat: John Björkman

Kommentoi