Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Kesämökki – idylli vai riesa?

Kesäisin kuuluu mennä mökille. Saunoa ja uida. Kalastella. Mennä metsään. Pitää pientä kasvimaata. Se vähän niinkuin kuuluu suomalaisiin tapoihin. Mutta jos mökkiä ei ole, kannattaako omakotiasujan sellaista mennä hankkimaan? Etenkin jos asuu jo vanhassa hirsitalossa, melko mökkimäisissä olosuhteissa? Kuten meidän tapauksessamme?

Mökkikuume on joka tapauksessa iskenyt tänä vuonna jo pari kertaa. Tahtoisi kevään tullen mennä jonnekin maalle nauttimaan luonnon läheisyydestä. Sitten alkoivat kevään pihatyöt ja realismi iski. Missä ihmeen välissä sitä ehtisi jossakin mökillä käymään kun ei meinaa ehtiä omaakaan pihaa hoitaa?

Juhannuksen lähestyessä kuume palasi. Olisi oma paikka, jonne kutsua vieraita, polttaa kokkoa ja syödä uusia perunoita. Kun pakkasimme kaksi päivää tavaroita lähteäksemme lasten kanssa tuttavien mökille juhannukseksi, kuume laantui taas. Tällaistahan se mökkeily oli omassakin lapsuudessa – ainaista pakkaamista ja autolla ajamista. Kylmälaukkuja ja vesikanistereita. Valtavien kassiröykkiöiden kantamista autoon ja ulos autosta ja takaisin. Hyttysmyrkkyä ja kumisaappaita ja pelastusliivejä. Kiirehtimistä ja lauttajonoja. On ehkä oleellista miettiä, mitä siltä kesämökilta tosiaan haluaisi?

Maiseman vaihto. Vaikka oma piha olisi kesällä kuinka viihtyisä, sitä kaipaa välillä maiseman vaihtoa. Heinäkuussa alkaa usein tuntua siltä, että on ollut samoissa nurkissa riittävän pitkään ja olisi hyvä päästä välillä muualle. Toisaalta jos haluaa pitää eläimiä, voivat pidemmät poissaolot tuottaa hankaluuksia. Kaupungissa on myös viehättävän seesteistä silloin kun kaikki muut ovat mökeillään.

Perunamaa ja marjapensaat. 900 neliön omakotipiha tarjoaa loppujen lopuksi melko rajatusti viljelyalaa. Ainakin jos tahtoisi kasvattaa esimerkiksi perunoita isompaan tarpeeseen. Kotona voisi keskittyä hoitoa vaativampiin kasveihin ja mökillä taas pitää isompia peruna- ja papumaita ja paljon marjapensaita joista saisi vähän talvenkin varalle.

Marjametsä. Kaupungin omakotialueelta hyville marja-apajille on pitkä matka. Kun olisi mökki jossakin metsän siimeksessä, voisi tehdä viikonlopun mittaisia marja- ja sienireissuja. Lasten kanssa tallustaa metsissä ja illalla laittaa mökissä ruokaa ja perata marjasaalista.

 

Toinen vanha talo jota voisi huoltaa rapsutella. Monia vanhoihin taloihin hurahtaneita vaivaa tämä tauti: yksi ei aina tunnu riittävältä (vaikka siinä olisi aivan riittävästi töitä). Tahtoisi pelastaa (vielä) jonkun hienon talon maaseudulta lahoamasta. Vaikka vanhan maatilan päärakennuksen, jossa on tilaa lasten temmeltää. Tai sympaattisen pienen torpan metsänreunasta. Tai hienon koristeellisen kapteenintalon. Tai jonkun ruukin työlaisasunnon. Tai ne kaikki…

Ja jos sitten olisi ne kaksi paikkaa, niin olisivatko ne molemmat yhtä huonossa hoidossa? Kesämökkien pitäminen tuli yleiseksi vasta 1960- ja 70-luvuilla. Samaan aikaan kerrostaloasuminen kasvatti suosiotaan. Jotenkin tuntuu siltä, että kesämökki on ehkä oleellisempi kerros- tai rivitalossa asuvalle.

Ehkä kuitenkin pidän itse enemmän syreenipensaiden havinasta kuin havumetsien huminasta – ja syreenipensaat havisevat tässä suoraan koti-ikkunan edessä. Puutalo pihoineenhan on hienoin juuri kesällä, joten miksi silloin pitäisi lähteä muualle? Pidetään toistaiseksi mökkikuume kurissa eikä koiteta kahmia liikaa tekemistä.

Vaikka kai se taas ennen pitkää puhkeaa…

Kesämökeistä muodostuu usein paikkoja rakkaille muistoille.

3 vastausta artikkeliin “Kesämökki – idylli vai riesa?”

  1. enska

    Rasite, ehdottomasti. Mitä järkeä elää alkeellisesti ja tehdä kaikkki hankalimman mukaan?


  2. John Björkman

    Niin, etenkin jos jo ykköskodissa elää vähän alkeellisenpuoleisesti, niin ei sitä ehkä oikeasti tarvitse toista mörskää jossa elää vielä alkeellisemmin. 🙂


  3. Risusavotta ja risat - TS Koti

    […] Pari vuotta sitten kun haikailin blogissa kesämökkiä, totesin että lopputalvella alkanut mökkikuume yleensä hälvenee kun omat pihan kevättyöt alkavat (alkaakseen taas uudelleen juhannuksen tienoilla) kun aikaa ei tunnu riittävän edes yhden paikan kunnossapitoon. Nyt tultiin siihen tilanteeseen oikeasti. Kun oman pihan hirveä kuosi paljastui lumen alta, alkoi kahden rintaman sota, jossa torppaprojekti on nyt hetken aikaa jäänyt toiseksi. […]


Kommentoi