Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Joel Rosenbergin syötävä metsäpuutarha

Tämän kesän ensimmäiset mustikkareissut ovat saaneet ihmettelemään luonnon resursseja. Kun itse tekee kaikkensa muutaman hassun mansikan tai tomaatin eteen, luonto tuottaa superterveellisiä mustikoita silmänkantamattomiin. Niin paljon kuin jaksaa vain kerätä. Ilman että kukaan kitkee, kastelee tai lannoittaa. Kunpa voisimmekin oppia yhtä hyviksi puutarhureiksi kuin luonto.

IMGP0519
Joel Rosenberg esittelee nuorta pähkinäpuuta.

On olemassa kokeellinen puutarhakoulukunta, joka pyrkii juuri tähän: metsäpuutarhat. Viime lauantaina kävin Laitilassa, jossa Joel Rosenberg ja Juha Ujula järjestivät Syötävät metsäpuutarhat-kurssin. Kurssi pidettiin Rosenbergin kesämökillä, jota hän on viime vuosien aikana alkanut muuttaa ekologiseksi ruokaa tuottavaksi metsäpuutarhaksi. Kokonaisuus oli vähintäänkin kiehtova.

Metsäpuutarhahommissa suositaan käsityömenetelmiä. Tämä on hyvin perusteltu sillä, että kun yhtälöön lasketaan mukaan esim. vaikka traktorin valmistukseen ja kuljetukseen kuluva energia, ovat käsityökalut tehokkaampia kuin luulimmekaan.

Rosenbergin puutarha on maastoltaan sen laatuinen, ettei siellä paljoa koneilla pääsisikään liikumaan. Siellä, missä ei ole viljelty, on alue jätetty luonnontilaan, tai kylvetty kukkivia niittykasveja joukkoon, jotta luonnon monimuotoisuus pääsisi valloilleen tukemaan muuta puutarhaa.

Monimuotoisuuden jujuna on matkia luontoa: luonto hoitaa itse itsensä. Se hoitaa lannoituksen, tuholaistorjunnan, tuulensuojan. Luonto muodostaa systeemin, toimivan, itseriittoisen kokonaisuuden.

IMGP0494
Pikkuhiljaa kalliopohja muuttuu rehevämmäksi.

Luonto pyrkii myös muuttamaan kaiken metsäksi. Rosenberg demonstroi tätä esittelemällä mökillä olevaa kalliota: kallion päälle on vuosien saatossa kasvanut sammalta. Pikkuhiljaa sammalen päälle alkaa tulla pienempiä maanpeitekasveja, kuten mansikkaa. Laidalta lähestyvät heinät ja pian puuvartiset vadelmat muuttamat kallioalueen ryteiköksi. Lopulta ryteikön keskeltä nousevat koivunvesat ja alue alkaa metsittyä.

Metsäpuutarhan ideana on matkia luonnontilassa nuorta metsää, sillä nuoressa metsässä on paljon kasvuvoimaa. Metsäpuutarhassa on mahdollista viljellä hyödyllisiä kasveja seitsemässä kerroksessa:

-korkeat puut
-matalat puut
-pensaat
-yrtit
-maanpeitekasvit
-maanalainen kerros (juuret, mukulat ja sipulit)
-köynnökset

Nuori metsä ei ole myöskään liian varjoinen jotta pohjakerroksien kasvit voisivat menestyä. Metsäpuutarhan ei siis tule olla villin metsän oloinen, vaan siellä tulee olla puita siellä täällä.

Metsäpuutarhoja on kasvateltu lähinnä eteläisemmissä olosuhteissa ja suuri haaste Suomessa on korkeiden puiden kerros. Toisin sanottuna, meillä ei oikein ole korkeaksi kasvavia puita jotka tuottaisivat mitään syötävää.

Kerroksia voi toki hyvin jättää poiskin, mutta Rosenberg on kuitenkin päättänyt olla tässä asiassa kunnianhimoinen ja panostanut paljon kokeillakseen erilaisten jalopähkinöiden kasvatusta Suomessa. Jos ilmasto on lämpenemässä, se saattaa onnistuakin.

Itse en voi olla ajattelematta, että perinteinen suomalainen hyötykasvitarha, jossa hedelmäpuiden joukossa kasvatetaan marjapensaita ja pieniä kasvi- ja perunamaitakin, on jo aika lähellä metsäpuutarhaa. Tämäntyyppisiä viljelmiä näkee esimerkiksi siirtolapuutarhoissa.

 

IMGP0506

IMGP0508

Joelin puutarha on ainakin täynnä yllätyksiä: tuolla on aita täynnä viiniköynnöstä, tuossa on pöheikön joukossa papuviljelmä, jostain taas pilkottaa marjapensas.

Kasveja istutetaan kiltoihin, jossa ne auttavat toisiaan. Kasvit ovat saaneet naapurikseen typensitojia, kukkivia hyönteishoukuttimia sekä paalujuurisia ravinteenkerääjiä, jotka voivat sitten lannoittaa killan muita kasveja. Esimerkiksi palkokasvit sitovat maahan typpeä, voikukat ja raunioyrtit taas ovat mainioita ravinteenkerääjiä, joiden lehdet voi silputa muiden kasvien viherlannoitteeksi.

Metsäpuutarhojen maailma on monimutkaisuudessaan viidakkomainen ja kiehtova. Siitä on vaikea saada otetta yhdellä kertaa, mutta kurssipäivän jälkeen minulla on ainakin pää täynnä ideoita ja inspiraatiota.

IMGP0528
Puun ympärille on istutettu niin kutsuttu ”kilta” kasveista jotka ovat toisilleen hyödyksi.
IMGP0535
Klassisia permakulttuurikasveja ovat ravinteita keräävät raunioyrtit.
IMGP0561
Kurssin lopuksi pääsimme tutustumaan Vakka-taimen valikoimista permakulttuuriviljelyyn sopiviin kasveihin.

 

803
Puutarhakamera 3.8: oma puutarha alkaa olla aika metsämäinen jo valmiiksi. (Kuva: Nemesol Oy)

Kuvat: John Björkman, ellei toisin mainittu

2 vastausta artikkeliin “Joel Rosenbergin syötävä metsäpuutarha”

  1. Metsän voimaa

    Kiitos mielenkiintoisesta jutusta. Onkohan pohjoisempana suomessa vielä syötäviä metsäpuutarhoja ja niihin kursseja? Olisi mielenkiintoista tutustua. Korkeiden puiden osalta artikkelissa on pienoinen virhe sillä syötäviä puita on muun muassa eri hedelmäpuut, jotkin pähkinäpuut sekä useampi syötäviä siemeniä tuottava mäntylaji, esim siperian sembra ja makedonianmänty, jotka pystyvät leviämään Suomessa luonnonvaraisestikin (mm. sembramänty ainakin Oulun korkeudelle asti).


    • John Björkman

      Harmi kyllä en tiedä, onko pohjoisempana tämäntyylisiä kokeiluja. Kannattaa etsiä permakulttuurilistoilta ja ryhmistä netistä. Noista syötävistä puista sen verran, että meidän hedelmäpuumme jäävät käsittääkseni vielä matalien puiden kategoriaan. Nuo männyt sen sijaan varmaankin lasketaan jo korkeiksi puiksi, sekä jotkin jalopähkinät, joiden viljelyä esimerkiksi juuri Rosenberg kokeilee omassa puutarhassaan. Toivottavasti metsäpuutarhoja löytyy pian pohjoisempaakin!


Kommentoi