Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Automatkalla punaisten tupien maassa

IMGP3003Kesäloman aikana kotinurkkiin ehtii kyllästyä ja haluaa käydä jossain kauempanakin. Autoilu ei tietenkään ole koskaan ympäristöystävällistä, mutta lentämiseen verrattuna neljän hengen automatka on hyvinkin ekologinen vaihtoehto. Lisäksi automatkailun suoma vapaus tutustua maaseutuun sekä poiketa katsomaan pieniä nähtävyyksiä matkan varrella on merkittävä etu. Naapurimaistamme parhaat kohteet lapsille löytyvät lännestä, joten suuntasimme auton nokan kohti Ruotsia, punaisten tupien kotimaata.

Suomalainen punaisen tuvan ihannehan on oikeastaan alkujaan Ruotsista. Tai, on se ihan suomalainen, mutta ajalta jolloin kuuluimme Ruotsiin. Yli 600 vuotta samaan valtakuntaan kuulumista takaa sen että rakennuskulttuuriin on ehtinyt kehittyä tiettyä yhtäläisyyttä. Kun Suomessa kansallisen identiteetin nousukauden aikaan haettiin kotimaista rakennustyyliä, esikuvat haettiin ajalta ennen venäläisiä vaikutteita – pystyrimalaudoitus, 6-ruutuiset ikkunat, punamulta. Tämä rakennusihanne on yhteinen nimenomaan Suomelle ja Ruotsille.

IMGP3170
Kristianopelin rannikkoyhteisö.

 

Majataloksi muutettu 1890-luvun kansakoulu Boråkrassa.
Majataloksi muutettu 1890-luvun kansakoulu Boråkrassa.

Ruotsin maaseutu on kirjaimellisesti pullollaan idyllisiä punaisia (sekä joskus keltaisia ja etelämpänä valkoisia) tupia toinen toistaan kauniimpine puutarhoineen. Ruotsissa halutaan todella pitää huolta rakennusperinnöstä ja kulttuurimaisemista. Kuitenkin Ruotsinkin maisemissa löytyy paljon vaihtelua, ja päätimme tällä kertaa suunnata matkan kohti etelä-Ruotsia, aina Skånen rannikolle asti.

Matkasimme etelään rannikkoreittiä, E22:ta pitkin, aloittaen Kolmårdenin eläinpuistosta. Ruotsissa on helppo ajaa ja tiet on tehty turvallisiksi. Isoilla teillä on paljon ohituskaistoja ja erisuuntaiset kaistat on usein erotettu estein. Opasteiden kanssa kannattaa sen sijaan olla tarkkana, sillä monien teiden opasteet tulevat vain kerran, monesti juuri ennen risteystä.

Etelään kulkiessa maisema muuttuu kotoisten oloisten metsien sijaan jalopuuvoittoisemmaksi ja Kalmarin seudulla majesteettiset tammet alkavat hallita ympäristöä. E22:ta matkatessa kannattaa Blekingen lääniin saavuttaessa poiketa pienen pieneen Kristianopelin rannikkopaikkakuntaan, joka on aikanaan ollut Tanskan ja Ruotsin rajapyykki. Kristianopelista alkaa pieni rantatie, jonka varrella on upeita saaristomaisia kulttuurimaisemia kiviaitoineen ja laituminineen sekä yleisölle avoinna olevia puutarhoja ja tilamyyntiä.

Punaisten tupien idylliä hakiessa yksi todellinen postikorttiaihe löytyy Karlskronan saarikaupungista, nimittäin Brändaholmin siirtolapuutarha-alue. Brändaholmia käytetään usein nimenomaan postikorteissa ja Ruotsin markkinointikuvastossa. Alueelle ei ole opasteita ja sinne voi olla vaikea löytää – ellei tiedä että se on aivan Dragsön leirintäalueen kyljessä olevalla niemellä. Mereen laskevassa rinteessä olevat punamultaiset siirtolamökit liehuvine viireineen ovatkin todella klassisen ruotsalainen näky. Jokaikinen puutarha on hyvin hoidettu, mikä ei ole ihme, sillä alueella on korkea status ja siellä liikkuu paljon turisteja.

Kukoistava piha Kristianopelissa.
Kukoistava piha Kristianopelissa.
IMGP3223
Brändaholmin siirtolapuutarhamökkejä Karlskronassa.
IMGP3293
Skånen rannikkoa maisemanhoitajineen.

Matkan todellinen pääkohde (ainakin meille aikuisille) oli kuitenkin varsinainen Skåne ja Österlenin alue. Skåne on nimittäin jotakin aivan muuta – maisema ei ole enää lainkaan ”pohjoisen” oloista metsämaisemaa vaan mannermaista kumpuilevaa peltoa, joka hehkuu meille tuntemattomissa sävyissä. Pieniä kyliä valkoisine kirkkoineen ja niiden välissä kiemurtelevia nimettömiä kyläteitä. Österlenissä onkin hankala suunnistaa eikä kyläteitä ole merkitty oikein navigaattoreissa. Alueelta löytyy runsaasti luonnonsuojelualueita (jalopuumetsiä), pitkiä hiekkarantoja, pieniä Bed & Breakfast-majataloja sekä luomutiloja joilla on suoramyyntiä ja ravintoloita (mukaan lukien eräs todellinen helmi, jonka esittelen ensi kerralla!).

Österlen osoittautui melkoiseksi paratiisiksi ja oli hieman haikeaa suunnata jälleen auto kohti pohjoista. Takaisin matkasimme nopeaa E4:ää, joka johdattaa toiselle upealle kulttuurialueelle Vätternin itärannalla. Ennen kotiinpaluuta poikkesimme Vadstenassa, jonka rauhaliseen tunnelmaan ihastuin keväällä tekemälläni työmatkalla (lue lisää jutussa Pyhän Birgitan puutarhassa). Vanhan luostarin ja kirkon lisäksi Vadstenassa voi nauttia kauniista puukaupunkimiljööstä ja järven rannasta. Turisteja tosin oli kuhinaksi asti.

Automatkailu Ruotsiin on helppoa ja kulttuurinjanoiselle antoisaa. Se on oman kulttuurimme jatke, ikään kuin samasta puusta lähtevä toinen runko. Samalla saa läheisiltä leveysasteita sovellettavissa olevia ideansiemeniä omaan talon- ja puutarhanpitoon. Taisipa taskuun sujahtaa muutama ihan konkreettinenkin siemen. Aina kannattaa koittaa mikä itää omalla maaperällä.

Österlenin kylämaisemia.
Österlenin kylämaisemia.

IMGP3346

Stenshuvudin kansallispuiston jalopuulehtoa.
Stenshuvudin kansallispuiston jalopuulehtoa.
Stenshuvudin kansallispuiston uimaranta.
Stenshuvudin kansallispuiston uimaranta.
Vadstenassa voi nauttia terassikahvit luostarikirkon ja järven välisellä aukiolla.
Vadstenassa voi nauttia terassikahvit luostarikirkon ja järven välisellä aukiolla.
Vadstenaa järven rannalla.
Vadstenaa järven rannalla.
Vadstenan puukaupunkimiljöötä.
Vadstenan puukaupunkimiljöötä.

 

Kaikki kuvat: John Björkman

 

 

Yksi vastaus artikkeliin “Automatkalla punaisten tupien maassa”

  1. Mari

    Ruotsissa on kyllä niin ihanaa ajella! Ja Vadstena – siihen ihastuin myös.


Kommentoi