Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Autiotalosta kesämökiksi – jälkikatsaus

Lokakuussa laitoimme toisen kerran oman kesätorppamme talvikuntoon. Kaikkea tällekään kesälle suunniteltua ei ehditty saada valmiiksi. Mm. eteisen sisäpintojen kunnostus on vielä kesken ja saunakamarista vaihdettava haljennut ikkunalasi.
Mutta ne ovat enää pikkujuttuja. Talo on nyt inhimmilliseltä tuntuva kokonaisuus. Keittiössä ja kammarissa on kotoisan lämmin tunnelma. Sauna ja tulisijat toimivat. Liiterissä on iso pino puuta. Ulkoapäin talon pinta on saanut tuoreen punamullan ja valkoiset listat. Pahimmat pöheiköt on raivattu pihalta (vaikka raivattavaa riittää varmaan vielä pariksi vuodeksi lisää).

 


Raihnainen tunnelma on poissa. Aavemainen autiotalo on muuttunut takaisin idylliseksi punaiseksi torpaksi.
Paljonko siinä oli oikeasti hommaa? Paljonko maksoi? Kannattiko?

 

Ammattilaisilla teetätin seuraavat työt: katon korjaus, ikkunoiden korjaus sekä uusien lautaovien nikkarointi liiteriin ja huussiin.
Ainoa suurempi kuluerä näistä oli katon korjaus, johon sisältyi tuulensuojalevyjen korjaus sekä uudet nuohoojan tikkaat ja sillat, hieman yli 7 000 euroa. Kaikki muut laskut ovat olleet sadoissa euroissa. Ikkunoiden korjaus hieman yli 650 euroa. Uusi lukko 460 euroa. Punamultamaalin ainekset alle 100 euroa. Kalleimpia menoeriä ovat olleet kahden huoneen tapetit: yhteensä 870 euroa.

 

Ihan kaikesta on vaikea pitää kirjaa mutta yhteensä arvioisin korjauskulujen nousseen noin 11-12 000 euroon.
Mutta emme siis ole kajonneet runkoon emmekä purkaneet pintoja ulkoa eikä sisältä, lukuunottamatta eteisen sisäkattoa. Väli- ja alapohjat olivat kaikki ehjiä. Olemme lähinnä siistineet paikkoja ja ehostaneet pintoja, muuta talo ei kaivannut.

 

Toinen onnenpotku oli että hormit olivat toimintakuntoiset. Sitä ei voinut tietää etukäteen. Jos savupiippuja olisi pitänyt alkaa purkaa ja muurata uusiksi, olisivat kustannukset äkkiä nousseet. Samaten jos rakennuksen rungossa olisi ollut huomattavia vaurioita.

 

Paljonko on pitänyt nähdä vaivaa? Kaikki on tietenkin suhteellista. En ole ottanut ylimääräistä lomaa. Viikonloppuja ja kesälomapäiviä työmaalla on sen sijaan vietetty runsaasti.

 

Ja pidetty talkoita. Talkooavulle olemme ikuisesti kiitollisia – olemme pitäneet yhteensä kolmet talkoot eikä projektista olisi tullut mitään ilman saamaamme apua.

 

Oleellisinta, mitä tällainen projekti vaatii on sisua tarttua aluksi loputtomalta tuntuvan rojun ja ryönän siivoamiseen. Koen että kaikista suurin muodonmuutos tapahtui siivotessa. Kun torpan sisältä oli saatu rojut pihalle ja lattiat lakaistua, homma alkoi yllättäen näyttää toteutettavalta.

Ehkä oleellisin käännekohta – kun saatiin siivottua, päästiin toivon puolelle.

 

Itse olen erittäin tyytyväinen tähän projektiin. Olen saanut toteuttaa yhden unelman – kunnostaa autioituneen talonraihnan omalla paikallaan ja tuoda sen takaisin eloon. Toivottavasti tämä innostaa muita vastaaviin tekoihin, koska sen ei tarvitse olla ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tarvitaan vain silmää näkemään onko rakennus oikeasti pahasti vaurioitunut vai vain pinnalta harmaantunut.

 

Torpan mennessä talviteloille aion myös pistää myös tämän blogin toistaiseksi pakettiin. Olen kirjoittanut Juurrutusta Turun Sanomille nyt lähes neljä vuotta, mikä on ollut todella mukavaa ja antoisaa. Nyt kuitenkin tuntuu siltä että en enää keksi aiheita mistä kirjoittaa, joten on ehkä aika lopettaa toistaiseksi. Voi hyvin olla että lisää inspiraatiota löytyy taas jonkin ajan päästä tai Juurrutus jatkaa jossakin toisessa mediassa. Aika näyttää.
Kiitän kuitenkin sydämellisesti kaikkia blogin seuraajia ajastanne. Pitäkää huolta vanhoista taloista ja muistakaa kompostoida ahkerasti!

 

 

Torppakamera: lähtötilanne keväällä 2016 ja loppukesällä 2017 (kuvat: Nemesol OY)

 

 

Kuvat: John Björkman ellei toisin mainita

Yksi vastaus artikkeliin “Autiotalosta kesämökiksi – jälkikatsaus”

  1. mari vingelli

    Voi kuinka ihana !


Kommentoi