Vanhan Talon Tarinoita

BLOGIT | Vanhan Talon Tarinoita

Kun lämpö tuli taloon

Ensimmäisen puolitoista vuotta asuimme vain kellarissa, jossa oli maalämmöllä toimiva lattialämmitys kivilattioissa. Toisen kesän lopussa muutimme sänkymme kellarista keskikerrokseen innostuneena uudesta tilasta, joka oli valmistunut ahkeran tapetoinnin ja maalauksen jälkeen.

uuninluukut

Keskikerroksessa ei ollut muuta lämmityssysteemiä kuin vanhat kaakeliuunit. Nuohooja oli tarkistanut niiden kunnon ja antanut käyttöluvan.

Kylmien säiden tultua syys-lokakuussa aloimme lämmittää neljää kaakeliuunia neljässä huoneessa. Ihana tulen rätinä ja kaunis loimotus tulipesän rei’itettyjen luukkujen takaa säesti tietokoneen näppäimistön naputtelua työhuoneessa aamupäivisin ja tuuditti uneen iltaisin.

Tietysti luukut ja pellit oli suljettava ennen nukahtamista ettei lämpö olisi yön aikana karannut harakoille.

kaakeliuuni-valkoinen

Niinpä ennen saunan pesän syttymään saamisestakin taistellut lämmittäjä oppi tulen sytyttämisen niksit käytännön harjoituksissa. Kahdeksan tulen tekoa päivässä puolen vuoden ajan alkoi tuntua kuitenkin aika aikaa vievältä puuhalta.

Toisaalta myös vain 15 asteen lämpö aamuisin pahimmilla pakkasilla tuntui hieman viileähköltä entisen rivitaloasukkaan mielestä.

Oli aika tilata patterit. Pohdimme erilaisia vanhan talon estetiikkaan sopivia laitteita eri valmistajien nettisivuilta, mutta päädyimme suomalaisen Purmon peruspattereihin, jotka sattuivat sopimaan hyvin vanhan keittiön kattopaneelin mukaan mynämäkeläisellä Koskisen sahalla teetettyihin seinäpaneleihin pystysuuntaisine urituksineen.

vihreä-uuni

Emme olleet uskoa silmiämme, kun patterit saatiin seinille paikallisen lvi-liikkeen toimesta juuri ennen joulua. Uunien lämmitys loppui siihen paikkaan – ainakin hetkeksi.

Ensin näytti siltä, että patterit toimivat moitteettomasti ja talo alkoi lämmitä. Se lämpeni kuitenkin liikaa jo 27 asteeseen ja sitten maalämpöpumppu simahti kesken jouluaattoillan.

Mistäpä siihen hätään olisi saanut korjaajaa, joten putkien jäätymistä pelätessämme aloimme illalla ennen puoltayötä lämmittää taas uuneja varmuuden vuoksi.

Juuri kun olimme saaneet uunit lämpimäksi alkoi kellarista kuulua taas tuttua hurinaa. Maalämpöpumppu oli käynnistynyt itsestään uudelleen.

klapikori

Näin pätkittäin sinnittelimme joulun ajan ja ystävälliset huoltomiehet kävivät vuoronperään säätämässä maalämpölaitetta, joka ei hyväksynyt uutta patterijärjestelmää vanhan kellarin lattialämmityksen kaveriksi ihan noin vain.

Tämä ei tuntunut kovinkaan järkyttävältä, olimmehan viettäneet edellisen joulun kolme vuorokautta kokonaan ilman sähköä Tapio-myrskyn jäljiltä.

Lopputalvi pärjättiin kuitenkin lämpimässä eikä uuneja tarvinnut enää lämmittää kuin tunnelman vuoksi pimeimpinä talvi-iltoina.

Jos puuta olisi omasta takaa riittävästi, se olisikin varmasti edullinen ja suositeltava lämmitysmuoto. Ostoklapeina suuren hirsitalon lämmitys tulisi kuitenkin turhan kalliiksi.

patteri
Patterin koko piti sovittaa matalan ikkunapenkin alle siten, että putket ja jalkalista mahtuivat vielä tyylikkäästi kulkemaan sen alta.
Maaliskuiset auringon lämpösäteet sulattavat jäät ojista ja puroista ja alkavat jo lämmittää eteläistä talon seinää.
kristalli
Kevään valoa tulvii ovista ja ikkunoista.
rasia
Tulitikut säilyvät kauniissa kivirasiassa, joka on saatu vanhempieni ulkomaanmatkan tuliaisena.
Kuistilla voi viettää kahvitteluhetkeä jo aikaisin keväällä vaikka ulkona olisi vielä vilpoisaa.
puro-1
Auringon passiivienergian kun saisi vielä tehokkaasti valjastettua talojen lämmitykseen.
Falkki
Omaa lämpötalouttaan voi tasata myös sisäisesti pulahtamalla kylmään veteen. Tänä viikonloppuna tätä saattoi yllättäen kutsua vielä avantouinniksi.

Kuvat: Tiltu Nurminen

4 vastausta artikkeliin “Kun lämpö tuli taloon”

  1. Sami R

    kaikki jolla pysyy putkitunget kädessä ei valttämättä ole ammattilaisia. maalämmön säätö ei ole läpihuuto juttu vaikka niin luullaan.


  2. Tiltu Nurminen

    Sami, maalämmön säätö ei todellakaan ollut yksinkertaista – varsinkin kun yritystä, joka oli asentanut pumpun alunperin taloon, ei ollut enää olemassa. Ja ainoat ohjeet mitä löysimme laitteen toiminnasta olivat saksankieliset (myöhemmin löytyivät sitten kotimaan kielelläkin).

    Alkuperäinen suunnitelma lämmönjakelun laajentamisesta kellarista asuinkerrokseen ei muutenkaan pysynyt ihan samanlaisena, kuin edellinen omistaja oli sen ajatellut. Hän oli suunnitellut lattialämmitystä myös ylempään kerrokseen, kun taas me halusimme vesikiertoiset patterit.

    Viime syksynä lisäsimme puskurivaraajan maalämpöpumpun yhteyteen tasaamaan lämpötilaa siten, että vesi joka lähtee patterikiertoon olisi tasalämpöistä ja siten säästäisi kompressoria – ja pidentäisi sen käyttöikää. Lisäksi vaihtuvalämpöisen veden lämpölaajeneminen putkistoissa olisi aiheuttanut naksuntaa pattereissa.

    Nyt kun maalämpö on toiminut molemmissa kerroksissa vuoden verran, olemme tyytyväisiä sen tasaiseen toimintaan ja sähkölasku on ollut minimaalinen. Lämpötila molemmissa kerroksissa on ollut 20-21 astetta, kuten olemme halunneetkin.


  3. John Björkman

    Meillä on aika pitkälti täsmälleen sama systeemi (kadonnutta asentajafirmaa myöten): maalämpö + uunit, kellarissa pelkkä maalämpö. Ja säätöjen kanssa on jatkuvasti hankaluuksia. Itse en malta olla lämmittämättä tulisijoja päivittäin. Lopputuloksena on lähes koko talven liian kylmä kellari (suihkussa talvisin alle 10 astetta), ja liian lämmin yläkerta. Toisaalta uskon että neljän kaakeliuunin lämmittäminen käy jo työstä! Yksi uuni ja puuhella menee vielä mukavasti.

    Osmo Perälä on muuten suht tuoteessa Puulämmittäjän käsikirjassa verrannut energiahintaa, ja hänen taulukoidensa mukaan ostoklapistakin saatava kilovattitunti on niin halpa että puulämmitys kannattaa aina.


  4. Tiltu Nurminen

    John, kuulostaa tutulta. Meillä on käyttöveden lämmitys yhdessä lämmönvesivaraajassa ja lämmitysvesi kulkee erillisen puskurivaraajan läpi, joten nykyään kun ne ovat erikseen, ei suihkusta tule koskaan kylmää vettä. Maalämpöpumppu lämmittää molempia varaajia vuorotellen tarpeen mukaan.

    Lattialämmitykseen menee maksimissaan 38 asteista vettä, mutta pattereihin tarvittaessa kuumempaa. Itse maalämpöpumpussa on ”satatuhatta” nappulaa ja säätöä, joita on ollut pakko opetella ymmärtämään, vaikka mieluummin olisi painanut vain on/off-nappia.

    Järjestelmä on mielestäni monimutkainen, mutta lopultakin toimiva. Kiitos siis kaikille lvi-ammattilaisille, jotka ovat olleet selvittämässä asiaa ja saaneet järjestelmän toimimaan. Vanhan ja uuden systeemin yhdistäminen oli se ongelma, joka vaati ohjekirjan pänttäämistä ja monta säätöä.

    Erityisen kiitoksen näin arkkitehdin näkökulmasta antaisin patteriputkien asentajalle, joka teki erittäin huolellista ja esteettisesti hyvää työtä. Kupariputket saavat jäädä sellaisenaan näkyviin osana sisustusta.


Kommentoi