Virpin verstas

BLOGIT | Virpin verstas

Puuta jalostetussa muodossa

Painan verstaan oven toviksi kiinni ja levitän kotona vähän kevyemmät työkalut pöydälle. Kuumaliimapyssyn ja askartelusaksien lisäksi tarvitsen mapillisen kartonkeja, koristeita, laatikollisen luovuutta sekä puukalikoita taustatueksi (Siis kortteihin, en itselleni).

Kun aloitan, annan kaiken hälyn jäädä työhuoneen ulkopuolelle, ja keskityn täysillä tekemiseen. Käännän kirkkaan valokeilan shown päähenkilöön, otan työtuolissa hyvän asennon ja annan mennä.

Äiti ja isä. Kiitos.
Äiti ja isä. Kiitos.

Joskus tuntuu, että taidan olla kortista enemmän innoissani kuin sen saaja. Tosin tyttäreni myöntää aina odottavansa mielenkiinnolla, millainen synttärikortti postista tupsahtaa. Häneltä tulee palautetta aina vuolain sanoin. Poikani kommentoi maltillisemmin ja toteaa naurahtaen, että jaaha, tällainen tekele tällä kertaa.

Onnittelukortti pojalleni. Palmikkoneuletta oli kätevä "kutoa" askartelusaksilla.
Onnittelukortti pojalleni. Palmikkoneuletta oli kätevä ”kutoa” askartelusaksilla.

Mielestäni kortin voi tehdä silloinkin, jos kaverilla on vähän siipi maassa. Silloin komppauskortti on paikallaan. Ja joskus voin vain kertoa, että minulla on ikävä. Saattaa kuulostaa siirappiselta, mutta korttien tekeminen on vain niin makeaa puuhaa.

Asenne ratkaisee. Rakkaudessakin.
Asenne ratkaisee. Aina.

Kun esitän mummolavisiitille tulleelle naperolle, että hänen äitinsä tulisi varmasti iloiseksi, jos poika tekisi hänelle kortin. Ideani saa täystyrmäyksen.
— En tee. Äiti on jo niin iloinen, kolmivuotias perustelee kantaansa ja keskittyy ralliautovideoon.
Yritän vielä, että josko hän kuitenkin askartelisi kortin isälleen, mutta ei. Sama vastaus. Iskä on muutenkin niin iloinen.

Poika myös ilmoittaa, ettei aio tehdä yhtään korttia, sillä hän on rallimies. Asia on loppuun käsitelty. Piste.

Poikaviikarin nimpparikortissa menopelit kurvailevat alumiinitiellä.
Poikaviikarin nimpparikortissa menopelit kurvailevat alumiinitiellä.
Tärkeitä sanoja tyttärelleni in English.
Tyttärelleni tärkeitä sanoja in English.
Onnea Iina!
Nuori nainen viettää juhlapäivää ylihuomenna sunnuntaina.

Löydän lapsuuskodistani nuhjuisen kortin, josta tunnistan heti oman kädenjälkeni.
En muista tuon 70-luvulta peräisin olevan kortin tekovaiheita, mutta runonpätkästä voin päätellä, että olen väsännyt sen kotona.

Mutta sen voin myöntää, että vaikka tuosta ”taiteellisesta” pläjäyksestäni on kulunut jo tolkuttomasti aikaa, kipinä korttien tekemiseen ei ole hiipunut. Päinvastoin.

Tein tämän kortin äidilleni joskus 70-luvun alussa.
Runosuoni on sykkinut vauhdikkaasti.

Kuvat: Virpi Koskinen.

2 vastausta artikkeliin “Puuta jalostetussa muodossa”

  1. Reijo

    Tässä on ammattimaista käden jälkeä jota on tehnyt luova ihminen


Kommentoi