Juurrutus

BLOGIT | Juurrutus

Alkuperäistä patinaa eli rakkaus kulumiin ja halkeamiin

Kun mielestänsä korjaa vanhaa taloa pieteetillä, tuntuu aluksi kaikki melko yksinkertaiselta – vaalii vanhaa ja korvaa tarvittaessa vastaavilla materiaaleilla, helppoahan se on. Mutta kun sitten lähtee käytännön toteutukseen se ei yllättäen olekaan niin helppoa tehdä valintoja. Tehdessään myös oppii koko ajan enemmän, sekä kehittää tuntumaa vanhaan ja alkuperäiseen, ja siinä samalla valinnat muuttuvat vain vaikeammiksi ja vaikeammiksi.

IMGP4709

Aina välillä käy jossakin perusteellisesti restauroidussa talossa jossa kaikki pinnat kiiltelevät uutta pellavaöljymaalia ja kaikki on puunattua – ja ajattelee että noin meillekin laitetaan, palautetaan kaikki alkuperäiseen loistoonsa ja vielä vähän lisää, niin on sitten komiaa!

Sitten kun kotona katselee omien välioviensa halkeillutta ja kulunutta alkydimaalia, ei voi olla tuntematta sympatiaa niitä kohtaan juuri sellaisina kuin ne ovat. Ne kertovat talossa eletystä elämästä aina tähän päivään asti. Tai taloon siirretyn kaakeliuunin rosoisia sisäluukkuja. Ne ovat kuin todiste uudelleenmuuratun uunin todellisesta iästä.

Kun korjaa tai uusii jonkun kohdan, syntyy aina kontrasteja. Ne toimivat molempiin suuntiin. Kun on vaivalla viikkokausia naulannut seinään helmiponttipaneelia, huomaakin että se ei vain ole yhtä kaunis kuin vanha, alkuperäinen helmiponttipaneeli. Vanhoissa on paljon sirommat profiilit sekä ajan kuhmuja ja kolhuja. Jotkut kuluttavat ja kolhivat uusia tavaroita jotta niihin saisi sen saman tunnelman, mutta sitähän tietää itse huijanneensa. Eivät ne kolhut ole todistusaineistoa talon tai esineen elämänkaaren aikana kokemista asioista.

IMGP4708
Vanha ja uusi helmiponttipaneeli.

Toisaalta, jos uusii tai maalaa jonkun pinnan, viereinen pinta alkaa näyttää nuhjuiselta. Vaikka sen ajatteli alun perin kelpaavan sellaisenaan. Jos sen uusii, alkaa joku muu näyttää liian kuluneelta. On vaikeaa vetää raja ja tietää mihin lopettaa.

Vaikeinta on olla tyytyväinen itse tekemiinsä muutoksiin. Se mitä talossa oli valmiiksi on niin kuin se on. Se on helppo hyväksyä. Mutta tuo tapetti, jonka laitoin – oliko se sittenkään hyvä valinta? Pitäisikö laittaa joku toinen? Ja miksi käytin juuri tuota pigmenttiä lattian maalaamiseen, eikö siitä puutu joku alkuperäisen lattiavärin vivahde? Ja että meninkin antamaan putkimiehen vaihtaa hajonneen messinkiventtiilin rumaan muoviseen termostaattiin! Se päätös tulee varmaan aina harmittamaan. Olisi pitänyt jättää kaikki vaan ennalleen. Kun itse tekee, prosessi jää ikään kuin päähän jylläämään ja alkaa kyseenalaistamaan omia valintojaan.

Onneksi aika paljon jätettiin ennalleen. Vanhat tapettikerrokset uusien alle. Oviin lohkeilleet alkydimaalit. Niihin valintoihin olen kaikista tyytyväisin. Ja muutamassa patterissa on vielä toimimattomat alkuperäiset messinkiventtiilitkin jäljellä.

IMGP4714

 

IMGP4722
Kauneimmin kuluvia yksityiskohtia taloissa ovat kynnykset.

 

IMGP4717

Kaikki kuvat: John Björkman

Kommentoi