2kotia

BLOGIT | 2kotia

Rokokoo tuolin verhoilu, Diy

IMG_7093

Kaikki on mahdollista, muun muassa vanhan rokokoo-tuolin verhoilu!

”Meidän mummu oli hieno nainen. Sillä oli muun muassa irtopuuteria, ja suuri puuteripuffi meikkipöydällä, hiusverkko päässä ja kultarenkaat korvissa, vielä yli yhdeksänkymmentävuotiaana. Olohuoneessa sillä oli koristeelliset rokokootuolit, suuren kristallikruunun alla”.

Me ollaan siskon kanssa kotiutettu vaikka mitä isovanhempiemme vanhoja huonekaluja, joita kukaan muu ei halua. Perintökaluja tuunaamalla ollaan rohkeasti tehty niistä oman näköisiä.

Tämäkin vanha rokokoo-tuoli, sinisellä samettikankaalla verhoiltuna, ja kiiltäväksi lakatulla tummalla, punaruskealla puupinnallaan, koki kyllä aikamoisen muodonmuutoksen, tai nuorennoksen oikeastaan.

Lopputuloksena tuli todella kaunis, persoonallinen ja edullinen nojatuoli, joten kannattaa miettiä kerran tai kaksi, ennen kuin laittaa perintökalut kiertoon. Tunnearvo huonekaluun tekee siitä vielä arvokkaamman, kun se on kulkenut suvussa kymmeniä vuosia.

Ensimmäisenä tuolin kiiltäväksi lakatut puuosat hiottiin jo loppukesällä ulkona. Siinä oli kova homma. Ensin hiomakoneella varovasti, ja pinnalta vielä (Biltemasta tai Motonetista ostetulla) soodapuhaltimella kauttaaltaan. Soodapuhaltimen kanssa työskentely vaatii sellaisen kuivan kesäisen ulkoilman, sillä liian kostella säällä sooda paakkuuntuu, eikä toimi samalla lailla kuin kuivalla säällä. Lisäksi valkoista soodajauhetta pöllyttää niin paljon, että sisällä soodapuhallinta ei kyllä voi käyttää.

Ja vaikka puupinnan hiomisessa, ja paksun, kovan lakkakerroksen poistamisessa olikin työtä, niin puusta tuli tosi kaunis ja raaka, juuri sellainen nykyaikaiseen sisustukseen sopiva.

En valitettavasti löytänyt yhtään kuvaa tuolista ennen kankaiden poistoa, mutta yllä olevassa kuvassa on hiukan sinistä samettia jäljellä. Iso työ oli myös irroittaa alkuperäinen verhoilukangas. Sisko puuhasi sitä monta iltaa töiden jälkeen. Nyppi yksi niitti kerrallaan kankaan pois, yrittäen saada ne mahdollisimman kokonaisina palasina, sillä niiden mukaan leikkasimme uudet kaavat valkoisesta kankaasta.

IMG_7094

Kun kaikki vanha kangas oli poissa, niin repeytyneet vanhat täytteet niitattiin kulmiin kiinni takaisin.  IMG_7099

Sitten leikattiin Ikeasta hankitusta paksusta puuvillakankaasta vanhojen kaavojen mukaan uudet kankaat, ja aseteltiin ne paikalleen.

Toinen piti kiinni, taittoi ja venytti hiukan kangasta, ja toinen taas niittikoneella lätki kankaan tuolin reunoille kiinni. Oikeasti, ihan helppoa ja yllättävän nopeaakin.  IMG_7101

IMG_7163

Sen jälkeen laitoimme jättirätistä ostamalla valkoisella koristenauhalla niitit piiloon. Siis kuumaliimalla liimasimme nauhan menemään puun ja kankaan välissä, niittirivin päällä. Ja Pikku-Porkkana avustaa aina mielellään, ihan missä asiassa tahansa! Raahaa tavaroita häviksiin ja sen semmoista.

IMG_7154

DSC_0368

IMG_7158

IMG_7501

IMG_7590

DSC_0372

Ja siinä on valmis tuoli, eikös vaan tullutkin upea? Ja siinä on muuten mukava istua.

Ompelukoneella ommeltiin vielä vanhaan istuintyynyyn samasta valkoisesta kankaasta uusi päällinen.

DSC_0370

IMG_7513

IMG_7598

Mukavan kirpakkaa viikonloppua ja valkoista sellaista. Lunta on satanut aamusta asti, ja ulkona näyttää aika kauniille.

P.S. Kannattaa muuten vilkasta universumin helpoin ja aivan suussa sulavan herkullinen Karamellisoitujen sitruunakeksien resepti TÄÄLTÄ! 

Paljastan nyt vielä, että alunperin halusin leipoa keksit kauniin ulkonäön vuoksi lasipurkkiin esille, mutta ne olikin niin taivaallisen hyviä, ettei ne olleet päivää kauemmin purkissa, hah!

IMG_9071
IMG_9085

Kuvat: Anna Nääppä

 

6 vastausta artikkeliin “Rokokoo tuolin verhoilu, Diy”

  1. Maria Tulkki

    Valitettavasti ei kovin onnistunut verhoilu, olisit antanut ammattilaisen tehtäväksi. 🙁 Tai vaihtoehtoisesti mennyt verhoilukurssille.

    Kangas vetää rypyille, eikä lopputulos ole kovin kestävää laatua.

    Kunnostettavat tuolit on syytä usein purkaa ihan puurunkoon asti, koska sisukset ovat vanhuuttaan heikossa kunnossa. Joustimet, mahdolliset satulavyöt ja vanut pitää vaihtaa. (Ikivanha, mureneva Superlon on muuten vaarallista hengitettävää, joten sitä ei kannata pöyhiä ilman hengityssuojainta.) Joustinliina ja sidokset voivat nekin olla entiset, ja jos liina on hiutunut melkein puhki, pian ovat myös joustimet tulossa läpi kankaista.

    Kankaat kiinnitetään joko verhoilunupeilla tai paineilmanitojan kanssa.


  2. mari

    Ah,kovin kaunis. Kauniimpi kuitenkin aidolla pellavakankaalla tuunattuna. Pellava on klassinen ratkaisu upealle raamille.


    • Anna Nääppä

      Voi Kiitos Mari, itse asiassa me mietittiinkin paksua pellavaa, joka olisikin todella kaunis, mutta ostettiin tuo Ikean kangas ihan vain sen takia, että jos koko homma menee plörinäksi, niin rahaa ei menisi hukkaan niin paljon.
      Tuoli onnistui kuitenkin niin hyvin, että ensi kesänä taidetaan tuunata toinen samanlainen varastosta, ja se ehkäpä saakin pellavapäällisen. 🙂


  3. Antti Kontula

    Hienoa DIY -meininkiä 🙂 Ostin joskus pari vanhaa tuolia muutamalla kympillä ja annoin ammattilaisen verhoilla ne uudelleen. Tuolien kunnostus maksoi 600 euroa, joten DIY on aika pop. Tosiasia on se, että työtunteja kuluu melkoisesti ja työ maksaa paljon.


  4. Anna Nääppä

    Kiitti Antti kommentista 🙂

    Juu, ei se tosiaan ole niin yksinkertaista, että kaiken vois vain ammattilaisella teetättää. Toki ammattilainen on ammattilainen, mutta niinkuin sanoit, se on kallista, ja kaikilla ei ole sellaista mahdollisuutta.

    Nämä meidän mummulasta pelastetut ”no tuo tänne, katsotaan kelpaako ne meille, jos kerran kukaan muu ei ota” -huonekaluja olisi ihan hullua viedä johonkin, koska tosiaan ollaan otettu huonekaluja ihan vain sen vuoksi, että olisi sääli laittaa poiskaan niitä.

    Tuokin tuoli oli todella hyvässä kunnossa, ollut mummulla lähinnä koristeena. Väri vain ei miellyttänyt… ja sisko ei edes ole varma, minkä värisenä hän haluaa tuolin nähdä, nyt se jo miettii, jos kuitenkin valkoinen harmaalla kankaalla? Ja verhoilijalla kerran vuodessa värin vaihtaminen olis ehkä vähän hölmöä.

    Minulla ainakin se suurin juttu itse tekemisessä on just se tekemisen ja onnistumisen ilo.

    Minähän nyrpistin nenää noille tuoleille alunperin (siskolla on siis toinen vielä kellarissa), kunnes taitava amatöörituunaus todisti, että haluaisin ehkä sittenkin sen toisen itselleni.

    Ajattelin, että tämän jutun kautta, joku käsistään taitava voi saada tästä rohkeutta ja inspiraatiota itse tekemiseen, ja joku toinen taas voi ajatella, että hitsi vie, meilläkin on tuolla tollanen tuoli, vienkin ne verhoilijalle, koska en osaa/halua/jaksa itse tehdä…

    P.s. Kerran ollaan verhoilijalla teetetty yksi tuoli, ja kun kyseltiin (onneksi) hintoja etukäteen, niin yksi arvioi 800 ja toinen 250 samasta työstä??? Siis kangas oli meillä jo valmiina. Aika suuri ero siis voi olla niissäkin.


  5. Ritvahelena

    Hyvännäköinen tuoli ja jujuhan tosiaan on siinä että sen tekee itse. Antaa myös rohkeutta muille tehdä. Ei sen tarvitsekaan näyttää ammattilaisen verhoamalta, minun mielestäni. Pitääkö aina kaiken olla ihan tismalleen 100% sama kuin kaupassa. Ei. Se tekemisen ilo on jo paljon ja näkee kättensä työn. Näitä juttuja on tosi kiva lukea ja antaa uusia ideoita. Esim nän jossain jutussa helmet kierrettynä jonkun (purkin?) ympärille ja ajattelin heti että hei mullapas on jotain tollasia helmiä ja haen jonkun pullon ja maalaan sen jne… ja sitten helmet siihen ympärille. Oletko tehnyt mitään sellaista Anna? Hyvää Uutta Vuotta ja hyviä uusia ideoita!


Napsauta peruuttaaksesi vastauksen.

Vastaa käyttäjälle Anna Nääppä Peruuta vastaus